fbpx

Blogi

Epoon koulun tilanne

Ihmisiä Epoon koululla.

Eilen 7.9.2022 pitivät viranhaltijat Porvoossa Epoon koulussa tiedotustilaisuuden vanhemmille koskien Epoon koulun mahdollista lopettamista. Tämän lisäksi keskusteltiin myös ruotsinkielisen Grännäsin koulun muuttamisesta kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi. Paikallista väkeä oli paikalla paljon ja he esittivät erittäin hyviä kysymyksiä ja kommentteja. Samoja kysymyksiä ja kommentteja olemme me päättäjät vastaanottaneet myös sähköpostitse, siitä iso kiitos aktiivisille kylän toimijoille.

Meiltä perussuomalaisista mukana tilaisuudessa olivat minä (kaupunginhallitus), sekä asian käsittelyssä mukana olevat Sonja Perttula (suomenkielinen koulutusjaos) ja Ilpo Bergström (sivistyslautakunta).  Asiaa on jo käsitelty suomenkielisessä koulutusjaoksessa ja sen pöytäkirja löytyy täältä. Sonja Perttula teki tuossa kokouksessa Toni Airaksisen (vihr) kannattamana vastaesityksen, jossa esitti vaihtoehdoksi Epoon koulun lakkauttamiselle ruotsinkielisen Grännäsin kyläkoulun muuttamista kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi, mutta esitys hävisi äänestyksessä äänin 5-2. Sonja jätti asiasta pöytäkirjamerkinnän, joka löytyy täältä.

Porvoo on monista kunnista poikkeava siinä, että hallintosäännön mukaan koulujen lakkauttamisesta päättää sivistyslautakunta, vaikka valtuusto määrittääkin budjetin. Näin ollen koulun mahdollisesta lopettamisesta ei ole vielä lopullista päätöstä, vaan sen tekee sivistyslautakunta 22. syyskuuta pidettävässä kokouksessa.

Epoon koulun talousvaikutus.

Erityisesti Epoon vierailusta mieleeni jäi viranhaltijoiden toistama lause, että lopettamista ei perustella taloudellisin syin. Kuitenkin lukuarvot olivat koko ajan hyvin esillä ja pelkona tuntui olevan, että kyläkoulun säästäminen tekisi oppilaskohtaisesta hinnasta Porvoon kalleimman. Sitä pidettiin jonkinasteisena ennakkopäätöksenä tulevia koulukeskusteluja ajatellen. Siitäkin huolimatta, että nyt on kyse saariston asukkaiden kyläkoulusta ja Porvoo saa valtiolta korvamerkitsemätöntä saaristolaislisää noin 1,5 miljoonaa euroa vuosittain saariston palveluiden kehittämiseksi.

Pedagogiset syytkin tulivat esiin, samoin erilaisten kuraattori ja kouluterveyspalveluiden saatavuus. Näiden saatavuuteen oppilaiden vanhemmat ja koulun henkilökunta tuntuivat olevan tyytyväisiä ja muistuttivat, etteivät nämä asiat ole mikään ongelma muissakaan porvoolaisissa kyläkouluissa. He muistuttivat myös, ettei näiden palveluiden saatavuus ole välttämättä aina nopeaa isoissakaan kouluyksiköissä, sillä henkilökuntaa on vähän ja oppilaita paljon. Viranhaltijat myönsivät, ettei koulun toiminnassa tai sen oppimistuloksissa ole mitään poikkeuksellista, vaan koulu on onnistunut hienosti tehtävässään.

Koulun lopettamisen syy jäi ainakin minulle edelleen epäselväksi, ellei kyse ole taloudellisista syistä. Ymmärrän kyllä pienen oppilasmäärän, mutta sen vaikutus taloudellisesti näytti olevan melko pieni tämän kokoiselle kaupungille. Mikäli koulu lopetettaisiin, jäisi kiinteistö edelleen kaupungin haltuun ja sitä jouduttaisiin lämmittämään ja huoltamaan siihen asti, että joku sen ostaisi. Tätä ennen käyttötarkoitusta olisi muutettava, sillä kouluksi rakennusta tuskin kukaan hankkisi.

Oppilasmäärät vaihtelevat kouluissa melkoisesti, eikä niiden ennustaminen ole helppoa. Nykyinen ennustejärjestelmä otettiin käyttöön keväällä, eikä siitä mielestäni ole vielä riittävästi kokemusta. Edelliset tuottivat kuitenkin epäonnistuneita ennusteita ja siksi esimerkiksi Kevätkummun ja Tolkkisten kouluja on jouduttu laajentamaan lähes heti valmistumistensa jälkeen oppilasmäärien kasvettua ennustettua suuremmiksi. Ennustemallien ongelmana on aina se, että ne laskevat ennusteet menneen tilanteen perusteella, eivätkä siksi kykene ennustamaan kovinkaan hyvin jos ollenkaan muutoksia ihmisten käyttäytymismalleissa.

Päättäjät tekevät usein päätöksiä ainoastaan virkamiesten esitysten perusteella. Tällöin olisi tärkeää, että esitykset olisivat ajantasaisia ja niihin liittyvät lukuarvot eri vaihtoehtojen kanssa vertailukelpoisia. Nyt Epoossa annettiin palautetta siitä, että oppilaskohtaisissa kustannuksissa mukana olivat koulukyydityskulut, jotka eivät katoa, vaan jopa lisääntyvät lasten koulumatkojen pidentyessä. Toisissa kustannuksissa näitä aina mukana seuraavia koulukyytikuluja ei ollut mukana ja silloin laskelmat näyttivätkin jo huomattavasti valoisimmilta Epoon koulun suhteen. Joka tapauksessa kaikille lienee selvää se, että näistä kahdesta eri taulukosta poimittuja lukuarvoja ei voi vertailla keskenään. Suurimmalle osalle selvää on myös se, että jos koulukuljetukset lasketaan mukaan oppilashintaan, niin täysin koulukuljetusten varassa oleva Epoo ei voi mitenkään kilpailla sellaisten keskustakoulujen kanssa, joissa koulukuljetuskustannuksia ei ole käytännössä ollenkaan.

Päättäjien osalta huomionarvoista on myös se, että kaikki päätöksentekoon liittyvät asiat esitellään huolellisesti ja mitään pois jättämättä. Ei voida esimerkiksi sanoa, että joku asia on esitelty lautakunnalle edellisen valtuustokauden aikana, koska osa päättäjistä lautakunnassa on vaihtunut, eivätkä kaikki silloin ole esittelyä nähneet. Myös sillä on paljon merkitystä, että miten asiat esitetään. Esimerkiksi tuossa aikaisemmin linkkaamassani pöytäkirjassa Epoon koulun oppilastilanne esitellään seuraavasti:

” Epoon koulussa on elokuussa 2022 34 lasta joista 5. luokalla 6 oppilasta ja 6. luokalla 8 oppilasta eli yhteensä 14. Ensimmäisen luokan on aloittanut vain yksi oppilas.”

Näyttää  pahalta, eikö..? Ainakin itse olisin kiinnostunut tietämään jokaisen luokan luokkakohtaisen oppilasmäärän, nythän tuosta ei selviä 2-4 luokkien eritelty oppilastilanne mitenkään. Tällaisia lauseita tulee aina joskus vastaan ja silloin tulee miettineeksi, että pyritäänkö tällä nostamaan tuota ensimmäisen luokan huonoa oppilastilannetta paremmin esiin..? Koska oppilasluokat kulkevat pareittain ja siitä syystä ykkös- ja kakkosluokkalaiset opiskelevat samassa luokkahuoneessa saman opettajan johdolla, niin erityisesti kakkosluokan oppilasmäärä olisi mielestäni tärkeä tieto. Koulun kehityshistorian kannalta olisi kuitenkin tärkeää nähdä jokaisen luokan tilanne eriteltynä, sillä ykkösluokan tämän hetkinen huono tilanne voi olla vain pelkkä notkahdus.

Huomionarvoista on kuitenkin se, että paikallisen henkilön mukaan ykkösluokalla on vain yksi oppilas tämän nyt jo noin kymmenen vuotta jatkuneen lakkautusuhan takia. Toinen mahdollinen oppilas on ollut keskustassa esikoulussa  ja mennyt luonnollisesti esikoulukavereidensa kanssa yhdessä keskustan kouluun. Esikouluhan siirrettiin jo parisen vuotta sitten keskustaan. Sen lisäksi ainakin kaksi lasta kaksikielisistä perheistä ovat mennyt ruotsinkieliseen Grännäsin kyläkouluun siksi, että uutena kouluna se ei ole lakkautusuhan alla. Useampiakin tällaisia oppilaita saattaa olla.

Epoon koulu itsessään on, toisin kuin jotkut väittävät,  teknisesti hyväkuntoinen. Niinhän sen täytyykin olla, kun kaupunki sinne oppilaitaan laittaa. Isommista remonttitarpeista mainittiin lähinnä liikuntasalin remontti ja öljylämmityksen vaihtaminen vihreään energiamuotoon, mikä ilmeisestikin liittynee siihen tavoitteeseen, jossa valtion ja kuntien omistamissa kiinteistöissä öljystä tulisi luopua jo vuonna 2024.

Grännäsin lisärakennuksen sijoitteluvaihtoehtokuva.

Alueen asukkaat toivoisivat ensisijaisesti kyläkoulun säästämistä, mutta heille tuntuu käyvän myös Grännäsin koulun muuttaminen kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi. Suunnitelmat sellaisesta ovat olemassa. Tämä vaatisi kolme luokkaa ja huoltotilat sisältävän lisärakennuksen, joka voitaisiin toteuttaa parakki- tai moduliratkaisuna. Ruokala, liikunta- ja harrastetilat voivat olla yhteisiä. Näistä moduliratkaisu on pitkässä juoksussa kustannuksiltaan edullisempi, oppilaiden kannalta miellyttävämpi ja näihin ollaan oltu tyytyväisiä Porvoon muissa kouluissa. Modulit ovat myös tarvittaessa siirettäviä, tosin yhtäkään koulurakennusta ei ole Suomessa taidettu siirtää vielä missään. Hintaa moduliratkaisulle tulisi arviolta 120 000 euroa vuodessa kymmenen vuoden sopimuksella.

Itse kokisin Grännäsin koulun muuttamisen kaksikieliseksi sivistyskeskukseksi hyvänä vaihtoehtona siksi, että se veisi koulun lopettamisuhan pois. Koulun jatkaminen nykyisessä kiinteistössä kun tarkoittanee todennäköisesti sitä, että koulun tulevaisuus on jälleen tapetilla muutaman vuoden päästä.

Joka tapauksessa varmaa on se, ettei kylän vetovoima säily, jos koulu viedään pois. Kun 50 tuhannen ihmisen kaupungilla on tavoitteena laajentua 70 tuhannen ihmisen kaupungiksi vuoteen 2050 mennessä, niin uskoisin muuttoliikkeen tuovan myös kyliin uusia oppilaita, kunhan kaavoitus vain ehtisi saada tontteja myyntikelpoisiksi. Porvoossa on laskujeni mukaan tällä hetkellä viisi suomenkielistä kyläkoulua ja kolme ruotsinkielistä. Porvoon kaupungin pitäisi keskustan kehittämisen lisäksi pyrkiä kehittämään myös näiden kylien elinvoimaisuutta. Sitä voitaisiin Epoon osalta tehdä säilyttämällä kyläkoulu, ripeyttämällä kaavoitusta ja tekemällä markkinointia myös kaupungin puolelta.

Vielä muistuttaisin, että Epoo on voimassa olevassa kylärakenneohjelmassa palvelukylä. Sen lisäksi kaupunkistrategiaan kirjattiin sivulle 12 seuraava lause:

”Keskusta-alueen ulko puolella panostamme ensisijaisesti sivistyskeskuksiin, jotka kokoavat yhteen useampia sivistyksellisiä toimintoja (kuten eri kieliryhmien koulut, kirjasto, varhaiskasvatus).”

Visiointia hyvinvointistrategiasta

Viitaten aikaisempaan kirjoitukseeni aluevaltuuston strategiasta tuon tässä nyt esiin, että mitä asioita minä pidän tärkeinä strategian kannalta.

Työvoiman saatavuus

Tällä hetkellä varmastikin jokaisen hyvinvointialueen yksi keskeisin ongelma on työvoiman saatavuus. Vallitseva hoitajapula ja valtiovallan asettamat jokseenkin epärealistiset tavoitteet hoitajamitoituksen ja hoitotakuun suhteen vaativat paljon henkilöstöä, mutta terveydenhuollon ammattilaiset karkaavat yhä enenevässä määrin muihin hommiin. Hoitajat kokevat palkkauksen suurimmaksi ongelmaksi, mutta ongelmia on myös monissa muissa asioissa, kuten työvuorojärjestelyissä ja johtamistavoissa. Näitä ongelmia on pahentanut koronakriisi ja meneillään olevat työtaistelut.

Palkkaongelmat on suurimmaksi osaksi ratkaistava työtaisteluosapuolten välisinä. Palkalla on vaikea lähteä kilpailemaan, koska rahaa on alueilla käytettävissä rajallinen määrä. Sen sijaan työhyvinvointiin ja työolosuhteisiin me voimme vaikuttaa, tässä meidän pitäisi profiloitua Uudenmaan halutuimmaksi työnantajaksi. Meillä on tähän onnistumisen mahdollisuudet siksi, että pienenä alueena me olemme huomattavasti isompia alueita ketterämpiä. Vetovoimaisen työnantajan lisäksi meidän tulisi muistaa myös pitovoima, on erittäin tärkeää, että ihmiset haluavat myös jäädä alueemme palvelukseen.

Taloudelliset realiteetit

Kuten aiemmassa kirjoituksessani toin esiin, pidän taloudellisten realiteettien huomioimista todella tärkeänä. Kun budjetti on valtiovallan määrittämä ja kovin rajallinen, eikä lainaa voida käyttömenoihin ottaa, on asioita osattava priorisoida siten, että tärkeimmät peruspalvelut toimivat aina tilanteesta riippumatta. On etsittävä säästöjä. Hyvinä työkaluina mainitsisin esimerkiksi digitalisaation.

Etävastaanotot ja nettiajanvaraukset ovat hyvä asia silloin, kun rinnalla pidetään aina saatavilla myös perinteinen face-to-face-vastaanotto ja ajanvaraus puhelimella. Porvoossahan me olemme aika ajoin ruuhkautuneen puhelinpalvelun armoilla ja tätä ongelmaa voisi helpottaa se, että osa asiakkaista saisi varattua aikansa netin välityksellä. Joka tapauksessa tärkeää on toimivien peruspalveluiden järjestämisen rinnalla etsiä rohkeastikin uusia ja tehokkaampia tapoja suoriutua asioista.

Palveluiden saatavuus

Itä-Uudenmaan hyvinvointialue on voimakkaasti kaksikielinen alue, joten palvelua on saatava kummallakin kotimaisella kielellä. Sen lisäksi me olemme alueellisesti hyvin laaja alue, meillä on paljon maaseutua ja saaristoa, joiden asukkaiden palveluntarve on myös huomioitava. Isoin kaupunki on yli 50 tuhannen asukkaan kaupunki pienimmän jäädessä alle kahteen tuhanteen asukkaaseen, joten erot kuntienkin välillä ovat huimat. Pitäisi kyetä määrittelemään sellainen yhteinen palvelutaso, joka on kaikkien saatavissa asuinpaikasta riippumatta. Erikoissairaanhoidon osalta on tehtävä kaikkemme sen eteen, että HUS säilyttää sairaalapalvelumme tulevaisuudessakin ja jopa rakentaa meille uuden sairaalan Porvooseen.

Turvallisuus ja varautuminen

Turvallisuus on asia, joka asukastutkimuksissa nousee usein ihmisten eniten arvostamaksi asiaksi. Pelastuslaitoksen toimintaedellytykset on pyrittävä turvaamaan riittävällä rahoituksella, valtiovalta ei tätä tee. Alueen valtakunnalliset riskitekijät, kuten Kilpilahden öljysatama ja Loviisan ydinvoimala on huomioitava. Yhteistyön pelastuslaitoksen ja kuntien kanssa on toimittava saumattomasti, sillä ison kriisitilanteen sattuessa kohdalle kummankin panostusta tarvitaan. Öljyntorjuntavalmius tulisi säilyttää öljyntorjuntarahaston lopettamisesta huolimatta ja jollain tavalla pitäisi pyrkiä turvaamaan myös vapaapalokuntien toimintaedellytykset.

Nämä ovat siis niitä asioita, joita minä haluaisin tulevassa hyvinvointialueen strategiassa nähdä. Kuten huomaatte, nämä ovat konkretiaa, eivät semantiikkaa. Näiden toteutuminen edellyttänee toki sitä, että meillä pitäisi olla myös riittävät mittarit, joilla voisimme seurata tavoitteiden toteutumista.

Kevin Servin, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue

Ajatuksia hyvinvointistrategiasta

Hyvinvointialueen strategiaseminaari 23.5.2022
Kuvassa etualalla vasemmiston Mikko Nieminen ja Leo Kylätasku, takana omat aluevatuustoryhmämme jäsenet Ilkka Sillanpää, Kevin Servin, Lennu Sajomaa ja Jenni Lastuvuori.

Tänään 23. toukokuuta kokoonnuimme Haikon kartanoon järjestyksessään toiseen aluevaltuuston strategiatyöpajaan. Ensimmäisestä oli koottu viisi kärkiteemaa, joiden sisältöä nyt hieman tarkennettiin. Mielestäni viisi kärkiteemaa on himppasen liikaa, että strategialla olisi selkeä suunta. Kaksi tai kolme voisi olla toteutumisen kannalta realistisempaa.

Ryhmätyötä tehtiin pöydittäin. Meidän pöydässämme istui meidän lisäksemme vasemmisto. Kun ryhmien yhteenvetojen aika tuli, niin kuuntelin hieman kummissani sitä, että lähes jokainen pöytä lupasi kaikkea hyvää, mutta taloudellisia realiteetteja huomioitiin oikeastaan vain yhdessä tai ehkä kahdessa pöydässä. Joidenkin mielestä sellaisia ei pitäisi strategiassa edes huomioida, mutta mielestäni ne ovat tärkeitä asioita, koska strategiassahan on kyse käytännössä eräänlaisesta toimintasuunnitelmasta.

Mielelläni lukisin strategiasta, että joitain vähemmän tärkeitä asioita toteutettaisiin talouden mahdollistamissa raameissa. Tämä ei kuitenkaan kaikille sovi, koska heidän mielestään ne on silloin liian helppo jättää toteuttamatta, koska taloushan on aina tiukka. Mielestäni priosisointia pitäisi silti tehdä, koska kaikkea ei yksinkertaisesti voi toteuttaa. Työpajan ensimmäisen osan voisin tiivistää kolmeen sanaan: Kaikille kaikkea hyvää. Kuudella sanalla kuvattuna se voisi kuulostaa seuraavalta: Kaikille kaikkea hyvää, maksoi mitä maksoi.

Toisessa osuudessa ryhmät muodostettiin satunnaisesti, jolloin puolueet ja paikkakunnat sekoittuivat. Tässä osuudessa piti löytää neljä kriittistä kohtaa, joihin pitäisi eniten panostaa. Näihin liittyvät ongelmat piti tunnistaa ja kehitellä niihin ratkaisuja. Jos olin skeptinen ensimmäisen osuuden suhteen, niin tässä osuudessa tuli jo esiin sitä konkretiaa, jota kaipasin. Ryhmät olivat melko yksimielisiä suurimmasta osasta kriittisten kipukohtien suhteen, ehkä kolme päällimmäistä olivat huoli työvoiman saatavuudesta, palvelujen tavoitettavuudesta ja rahoituksen riittävyydestä.

Koska meidän pöytämme arveli, että huolet olivat kaikilla pöydillä lähes samanlaisia, niin päätimme ottaa neljännen aiheen pelastustoimen puolelta. Valitsimme otsikoksi turvallisuuden ja varautumisen, koska turvallisuus on sellainen aihe, että se nousee lähes kaikissa asukastutkimuksissa ihmisten eniten arvostamaksi asiaksi. Lisäksi ajattelimme, että pelastustoimi jää usein hieman unohduksiin pääfokuksen keskittyessä terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Meillä on hyvinvointialueella suuren riskin riskipaikkoja, kuten Kilpilahden öljysatama ja Loviisan ydinvoimala. Sen lisäksi meihin vaikuttavat kansainväliset kriisit, esimerkiksi edesmennyt koronakriisi ja juuri päällään oleva Ukrainan sota, joka vaikuttaa myös alueemme riskitasoihin. Esimerkiksi nyt, kun venäläinen raakaöljy on pannassa, on korkea riski siihen, että  öljyä aletaan siirtopumppaamaan merellä tankkerista toiseen. Sellainen aiheuttaa nykyistä korkeamman riskin öljyvahingolle.

Odotukseni tämänkään strategian suhteen eivät ole kovin korkealla, mutta toivottavasti saamme vallitseviin realiteetteihin sopeutuvan strategian, jonka toteutumisen seurantaan meillä löytyisi myös toimivat mittarit.

Kevin Servin, aluevaltuutettu, aluehallituksen jäsen, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue

Olen ehdolla aluevaaleissa numerolla 114

Olen mukana aluevaaleissa, koska katson, että tulevaan aluevaltuustoon tarvitaan poliittista kokemusta höystettynä maalaisjärjellä. Toimin tällä hetkellä kaupunginvaltuutetun toimen lisäksi myös Porvoon kaupunginhallituksessa, minkä koen tärkeäksi asiaksi aluevaltuutetun roolia ajatellen. On tärkeää, että linkki alueen suurimman kaupunginhallituksen ja aluevaltuuston välillä on mahdollisimman saumaton.

Kirstunvartija

Sote sinällään ei ole mikään uusi juttu, kaupungit ja kunnathan ovat tähän asti sotea pyörittäneet muun toimintansa ohessa. Uutta on se, että alue on laajempi ja perusteilla on kokonaan uusi hallinnollinen elin. Erityisesti alkuvaiheessa on tärkeää, että meitä kirstunvartijoita on valvomassa, ettei hyvinvointialueen varoja käytetä turhaan byrokratiaan. Niin sanottu piilopuoluetuki on jo valmisteilla, perussuomalaiset ovat ainoa puolue, joka sitä vastustaa. Aluevaltuusto muodostaa tarvittavia lautakuntia ja jaostoja, näitä tarvitaan, mutta niitä ei pidä muodostaa liikaa siksi, että tietyt puolueet haluavat jäsenilleen uusia hillotolppia. On myös tärkeää, että varat käytetään palvelujen tuottamiseen, eikä esimerkiksi turhaan ilmastoposeeraamiseen tai johonkin muuhun hyvesignalointiin.

Laadukkaat palvelut

Kun varat ohjataan oikein, voidaan keskittyä palvelujen tuottamiseen. Rahaa ei liiemmälti tule olemaan, mutta tavoitteena tulisi olla se, että vähintään nykyinen palvelutaso pystytään pitämään ja toivottavasti hoitoon pääsyä nopeuttamaan. Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi löytyä jatkossakin jokaisesta kunnasta. Perussuomalaiset ovat esittäneet lääkäritasoisen klinikkabussin käyttöä yhtenä vaihtoehtona palvelujen tuomiseen syrjäseuduille. Huomionarvoista on se, ettei sen tarkoituksena ole korvata kunnista nykyisin löytyviä palveluja, vaan täydentää niitä.

Jotkut ehdokkaat ovat lupailleet synnytysosaston palauttamista Porvooseen. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä rahan lisäksi asiaan vaikuttaa moni muukin asia, kuten esimerkiksi HUS:sin tahtotila ja voimassa oleva lainsäädäntö. Tästä syystä minä en uskalla moista luvata, mutta pidän asiaa kuitenkin sen verran tärkeänä, että mahdollisuudet synnytysosaston takaisin saamiseksi pitäisi ehdottomasti selvittää tulevan aluevaltuuston toimesta.

On myös muistettava, että aluevaltuustot vastaavat sote-toimintojen lisäksi palo- ja pelastustoimesta, sekä ensihoidosta. Nämä ovat henkeä pelastavaa toimintaa, joten näille on varmistettava riittävä rahoitus ja toimintaedellytykset. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää pelastusvalmiuteen alueen erityiskohteiden osalta, joita ovat Loviisan ydinvoimala ja Kilpilahden teollisuusalue Porvoossa.  Tämä saattaa tuottaa hieman hankaluuksia, sillä Marinin hallitus jätti hyvinvointialueiden pelastustoimen rahoitusmallista tietoisesti pois valtakunnallisesti merkittävät riskikohteet, josta syystä Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen budjetissa on nyt 1,6 miljoonan euron kokoinen lovi. Asia ilmeisesti korjattaneen, mutta siihen saattaa kulua pahimmillaan koko ensimmäinen seurantajakso, eli kuusi vuotta.

Ensihoidossa meillä on tällä hetkellä kaksi ambulanssien päivystyspistettä lyhentämässä ensihoidon vasteaikoja, toinen sijaitsee Loviisan Gammelby:ssä, toinen Sipoon Söderkullassa. Näiden toiminta pitää jatkossakin turvata.  Samoin sopimuspalokuntien toiminta on turvattava. Meillä on tällä hetkellä hyvin kattava sopimuspalokuntien verkosto ja siitä on pidettävä kiinni, sillä meillä on laaja alue, paljon maaseutua ja saaristoa. Toimintaa olisi kehitettävä siten, että sopimuspalokunnat saisivat tehokkaammin kutsuja tehtäville, sillä niiden rahoitus on pitkälti kiinni siitä, että onko heillä riittävä määrä tehtäviä.

Suomalainen ensin

Palveluja on tarjottava kaikille samoin kriteerein, eikä maahanmuuttajille pidä muodostaa ohituskaistoja. Suomessamme on jonkin verran laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä, joita harhaanjohtavasti kutsutaan paperittomiksi. He ovat laittomasti maassa, joten heille ei silloin pidä järjestää veto- ja pitovoimatekijöiksi luokiteltavia terveyspalveluja.

Me perussuomalaiset teemme selkeätä ja johdonmukaista politiikkaa kaikilla tasoilla ja valtakunnan politiikassa me pyrimme vaikuttamaan siihen, että miljardien kylväminen ulkomaille esimerkiksi kehitysapuun ja tukipaketteihin lopetettaisiin. Meillä Suomessa olisi kyllä mahdollisuus järjestää suomalaisille erinomaisen hyvää hoitoa, rahaa kyllä olisi, mikäli suomalaisten verovarat käytettäisiin suomalaisten hyväksi, eikä kylvettäisi ympäri maailmaa.

Suomalainen ensin on tärkeä pitää mielessä myös hoitajapulaa vastaan taisteltaessa. On tärkeää, että Suomessa hoitoa saadaan Suomeksi, kaksikielisillä alueilla myös ruotsiksi. Kielitaidoltaan vajavainen hoitaja on turvallisuusriski, siksi hoitajia ei pidä tuoda ulkomailta. Alan houkuttelevuutta on nostettava. Palkan lisäksi myös muissa työskentelyolosuhteissa olisi tapahduttava muutos parempaan, että alan jättäneet koulutetut hoitajat palaisivat hoitotyöhön.

Nyt kannattaa äänestää

Aluevaalit ovat monelle hieman outo ja tuntematon asia. Moni perusterve työssäkäyvä ihminen ei välttämättä ole tullut edes ajatelleeksi, että miten tärkeästä asiasta on kyse. Jos ei ole juurikaan lääkäriä tarvinnut, eikä ambulanssia tai paloautoa ole tarvinnut odotella, ovat nämä näissä vaaleissa käsiteltävät asiat jääneet ajatuksissa ehkä hieman taka-alalle. Näiden palveluiden tärkeys muistuu mieleen viimeistään silloin, kun näitä palveluja tarvitaan. Silloin voi olla jo liian myöhäistä, mikäli homma on tyritty, eivätkä palvelut toimi odotetulla tavoin. Siksi täytyy äänestää nyt!

P.S. Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen muodostavat seitsemän kuntaa ja minua voi äänestää jokaisessa näistä kunnista. Alueen muodostavat Porvoo, Sipoo, Loviisa, Askola, Lapinjärvi, Myrskylä ja Pukkila.

Hoitajien pakkorokotukset hyväksyttiin

Kyllähän oli pettymys tämän päiväinen eduskunnan äänestys koskien hoitoalan pakkorokotuksia. Jo muutenkin työvoimapulasta kärsivälle alalle aiheutetaan lisäongelmia, joiden seurauksena yhä useampi siirtyy pois alalta. Tämä aiheuttanee sen, että jäljelle jäävien työmäärä ja ahdinko vain kasvaa. Tilastojen valossa meillä ei ole täällä Suomessa olemassa mitään sellaista tilannetta, että näin vakava ihmisoikeuksien loukkaus olisi mitenkään perusteltavissa.

Äänestystulos oli 107 pakkorokotuksen puolesta ja 32 sitä vastaan. Peräti 60 ehdokasta oli poissa näinkin tärkeästä äänestyksestä. Poissaolleiden joukosta erottautui selkeästi nimiä, jotka todennäköisesti olivat poissa äänestyksestä siksi, että arvelivat pakkorokotusta kannattavan äänensä karkottavan äänestäjiään. Jos oma politiikka perustuu äänten kalasteluun eturyhmiä mielistelemällä, niin on turvallisinta jättäytyä kokonaan pois näin syvästi kansaa kahtia jakavista äänestyksistä.

Pakkorokotuksissa ei ole kysymys riskiryhmien suojaamisesta. On hyvin tiedossa, että rokote varsin huonosti estää saamasta tartuntaa ja varsin huonosti estää sen levittämistä. Jos riskiryhmiä haluttaisiin suojata, niin silloin riskiryhmien parissa työskenteleviltä vaadittaisiin säännölliset pikatestit esimerkiksi kolmen vuorokauden välein. Testillä terveeksi todettu ei tautia tartuta.

Ja mitäpä tapahtuu seuraavaksi..? Kovasti tuolla kulisseissa huhutaan jo pakkorokotuksien laajentamista hoitoalan lisäksi myös muille aloille. Veikkaankin, että tämä on vasta pelkkä päänavaus laajemmille pakkorokotuksille. On helppo aloittaa pakkorokotukset ryhmästä, jolle ne voidaan kaikkein helpoiten perustella. Ketä seuraavaksi, rekkakuskit, kaupanalan työntekijät, rakennusala vai joku muu..? Vain mielikuvitus on rajana kun rokottamisesta on tullut sairas pakkomielle.

Tässä vielä äänestyksen tuloslista edustajakohtaisesti. Jaa kannattaa pakkorokotusta, ei vastustaa sitä.

Adlercreutz Anders /rJaa
Aittakumpu Pekka /keskJaa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihrJaa
Andersson Li /vasPoissa
Antikainen Sanna /psEi
Asell Marko /sdJaa
Autto Heikki /kokJaa
Berg Kim /sdJaa
Bergqvist Sandra /rJaa
Biaudet Eva /rJaa
Blomqvist Thomas /rPoissa
Eerola Juho /psEi
Eestilä Markku /kokPoissa
Elo Tiina /vihrJaa
Elomaa Ritva /psEi
Eloranta Eeva-Johanna /sdJaa
Eskelinen Seppo /sdJaa
Essayah Sari /kdEi
Filatov Tarja /sdJaa
Forsgrén Bella /vihrJaa
Grahn-Laasonen Sanni /kokJaa
Gustafsson Jukka /sdJaa
Guzenina Maria /sdJaa
Haatainen Tuula /sdJaa
Haavisto Pekka /vihrJaa
Halla-aho Jussi /psPoissa
Harakka Timo /sdPoissa
Harjanne Atte /vihrJaa
Harkimo Harry /liikJaa
Hassi Satu /vihrJaa
Heikkinen Hannakaisa /keskPoissa
Heikkinen Janne /kokPoissa
Heinonen Timo /kokPoissa
Heinäluoma Eveliina /sdJaa
Henriksson Anna-Maja /rPoissa
Holopainen Hanna /vihrJaa
Holopainen Mari /vihrJaa
Honkasalo Veronika /vasJaa
Honkonen Petri /keskPoissa
Hopsu Inka /vihrJaa
Hoskonen Hannu /keskJaa
Huru Petri /psEi
Huttunen Hanna /keskPoissa
Hyrkkö Saara /vihrJaa
Häkkänen Antti /kokPoissa
Hänninen Katja /vasPoissa
Immonen Olli /psEi
Jokinen Kalle /kokPoissa
Junnila Vilhelm /psPoissa
Juuso Kaisa /psEi
Juvonen Arja /psEi
Järvinen Heli /vihrPoissa
Kaikkonen Antti /keskJaa
Kaleva Atte /kokJaa
Kalli Eeva /keskJaa
Kalmari Anne /keskJaa
Kanerva Ilkka /kokPoissa
Kankaanniemi Toimi /psPoissa
Kari Emma /vihrPoissa
Kari Mika /sdJaa
Kauma Pia /kokJaa
Kaunisto Ville /kokJaa
Kautto Juho /vasPoissa
Kemppi Hilkka /keskJaa
Keto-Huovinen Pihla /kokJaa
Kettunen Tuomas /keskJaa
Kiljunen Anneli /sdJaa
Kiljunen Kimmo /sdJaa
Kilpi Marko /kokPoissa
Kinnunen Jari /kokPoissa
Kinnunen Mikko /keskJaa
Kiuru Krista /sdJaa
Kiuru Pauli /kokJaa
Kivelä Mai /vasJaa
Kiviranta Esko /keskJaa
Kivisaari Pasi /keskJaa
Kontula Anna /vasJaa
Koponen Ari /psEi
Koponen Noora /vihrPoissa
Kopra Jukka /kokJaa
Koskela Jari /psEi
Koskinen Johannes /sdJaa
Kosonen Hanna /keskJaa
Kotiaho Jouni /psPoissa
Koulumies Terhi /kokJaa
Kulmuni Katri /keskPoissa
Kurvinen Antti /keskJaa
Kvarnström Johan /sdJaa
Kyllönen Merja /vasPoissa
Kymäläinen Suna /sdJaa
Kärnä Mikko /keskPoissa
Könttä Joonas /keskJaa
Laakso Sheikki /psEi
Laiho Mia /kokJaa
Laukkanen Antero /kdEi
Lehto Rami /psEi
Leppä Jari /keskJaa
Lindén Aki /sdJaa
Lindtman Antti /sdJaa
Lintilä Mika /keskPoissa
Lohi Markus /keskJaa
Lohikoski Pia /vasJaa
Lundén Mikko /psEi
Löfström Mats /rPoissa
Malm Niina /sdJaa
Marin Sanna /sdJaa
Marttinen Matias /kokJaa
Mattila Hanna-Leena /keskJaa
Meri Leena /psEi
Mikkonen Krista /vihrJaa
Multala Sari /kokPoissa
Mustajärvi Markus /vasJaa
Mykkänen Kai /kokJaa
Myllykoski Jari /vasPoissa
Mäenpää Juha /psEi
Mäkelä Jani /psEi
Mäkinen Riitta /sdJaa
Mäkisalo-Ropponen Merja /sdPoissa
Mäkynen Jukka /psEi
Mäkynen Matias /sdJaa
Niemi Veijo /psEi
Niikko Mika /psPoissa
Norrback Anders /rJaa
Nurminen Ilmari /sdPoissa
Ohisalo Maria /vihrPoissa
Ojala-Niemelä Johanna /sdPoissa
Ollikainen Mikko /rJaa
Orpo Petteri /kokJaa
Ovaska Jouni /keskJaa
Paatero Sirpa /sdJaa
Packalén Tom /psPoissa
Pekonen Aino-Kaisa /vasJaa
Pelkonen Jaana /kokJaa
Peltokangas Mauri /psEi
Petelius Pirkka-Pekka /vihrPoissa
Piirainen Raimo /sdPoissa
Pirttilahti Arto /keskJaa
Pitko Jenni /vihrPoissa
Puisto Sakari /psEi
Purra Riikka /psEi
Pylväs Juha /keskJaa
Ranne Lulu /psEi
Rantanen Mari /psEi
Rantanen Piritta /sdJaa
Rehn-Kivi Veronica /rJaa
Reijonen Minna /psPoissa
Rinne Antti /sdPoissa
Risikko Paula /kokJaa
Ronkainen Jari /psEi
Rydman Wille /kokJaa
Räsänen Päivi /kdEi
Saarikko Annika /keskPoissa
Said Ahmed Suldaan /vasJaa
Salonen Kristiina /sdPoissa
Sankelo Janne /kokJaa
Saramo Jussi /vasJaa
Sarkkinen Hanna /vasJaa
Sarkomaa Sari /kokJaa
Satonen Arto /kokJaa
Savio Sami /psPoissa
Savola Mikko /keskJaa
Semi Matti /vasJaa
Simula Jenna /psEi
Sipilä Juha /keskJaa
Sirén Saara-Sofia /kokJaa
Sjöblom Ruut /kokPoissa
Skinnari Ville /sdJaa
Slunga-Poutsalo Riikka /psEi
Soinikoski Mirka /vihrJaa
Strand Joakim /rPoissa
Suomela Iiris /vihrJaa
Taee Hussein /sdPoissa
Taimela Katja /sdJaa
Talvitie Mari-Leena /kokPoissa
Tanus Sari /kdPoissa
Tavio Ville /psEi
Tolvanen Kari /kokJaa
Torniainen Ari /keskJaa
Tuomioja Erkki /sdJaa
Tuppurainen Tytti /sdPoissa
Turtiainen Ano /vkkEi
Tynkkynen Sebastian /psEi
Vallin Veikko /psPoissa
Wallinheimo Sinuhe /kokJaa
Valtonen Elina /kokPoissa
Vanhanen Matti /keskJaa
Werning Paula /sdJaa
Vestman Heikki /kokPoissa
Wihonen Jussi /psEi
Viitanen Pia /sdJaa
Vikman Sofia /kokPoissa
Viljanen Heidi /sdJaa
Virolainen Anne-Mari /kokPoissa
Virta Sofia /vihrPoissa
Vähämäki Ville /psPoissa
Väätäinen Tuula /sdJaa
Yrttiaho Johannes /vasPoissa
Zyskowicz Ben /kokJaa
Östman Peter /kdPoissa

Lähestyviä aluevaaleja ajatellen huomionarvoista on se, että rokotepakon puolesta näyttivät äänestävän lähes kaikki puolueet. Ihmisten oman valinnanvapauden puolesta äänestivät ainoastaan perussuomalaiset, kristilliset ja Ano Turtiainen.

Lasten rokotuksille ei tilastotukea

Drive in koronatesti

Olen usein yrittänyt kysyä asiantuntijoilta, että mihin tilastoon he perustavat tarpeen lasten rokotuksille. Montako lasta on kuollut tai sairastunut vakavaan tautimuotoon? Vastauksena on ollut joko hiljaisuutta tai sitten toteamus, ettei näitä asioita tilastoida erikseen. Nyt sitä tilastotietoa on vihdoinkin saatavilla vuodelta 2020, joka oli myöskin koronavuosi. Tilastojen mukaan lasten rokotuksille ei näyttäisi olevan pienintäkään tarvetta. Tilastodataan voit nopeasti tutustua vaikkapa Iltasanomien uutisen kautta.

Vuonna 2020 Suomessa kuoli koronaan yksi alle 25-vuotias mies. Yhtään lasta ei ole kuollut. Nuorin kuollut nainen on 55-59-vuotias. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC:n mukaan suomessa olisi keväällä 2021 kuollut yksi viisivuotias lapsi, mutta THL on kiistänyt tämän tiedon ja kertonut julkisuuteen, ettei tänäkään vuonna ole virukseen kuollut yksikään alle 20-vuotias henkilö. Miksi siis lapsia pitäisi rokottaa, kun tilastojen valossa tämä virus ei selvästikään ole lapsille vaaraksi..? Olen keskustellut asiasta jonkin verran terveydenhuoltoalalla työskentelevien hoitajien kanssa ja päätynyt käsitykseen. etteivät lapset myöskään sairastu niin kutsuttuun vakavaan tautimuotoon.

Vuoden 2020 tilastot vahvistavat sen, mitä olen jo pitkään sanonut. Tauti on vaaraksi lähinnä vanhuksille ja syystä tai toisesta heikentyneen yleiskunnon omaaville muille ihmisille. Ylipaino, diabetes, syöpähoidot yms. Kuolleiden mediaani-ikä on 84-vuotta. Melkein 90 prosenttia kuolleista on yli 70-vuotiaita ja peräti 25 prosenttia oli täyttänyt jo yli 90-vuotta. Kokonaisuudessaan tähän ”pandemiaan” kuoli 558 ihmistä, lukema on niin pieni, ettei mistään pandemiasta voida edes puhua.

Vuonna 2020 suomalaisten suurin kuolinsyy oli edelleen verenkiertoelinten sairaudet, kasvaimet ja muistisairaudet. Näihin menehtyi noin kolme neljäsosaa kuolleista, eli yli 42 000 ihmistä. Kokonaiskuolleisuus nousi 1500 henkilöllä, mutta kun se suhteutetaan väestömäärään ja ikärakenteeseen, niin se pysyi lähes ennallaan.

Mitä näistä tiedoista sitten on pääteltävissä..? Ainakin se, että koronaviruksen vaarallisuutta on pahasti liioiteltu. Se ei ole mikään Espanjantaudin kaltainen tappava tauti, vaan influenssan tavoin iskee vanhuksiin ja muihin yleiskunnoltaan heikoimpiin ihmisiin. Se ei vaadi koko yhteiskunnan pysäyttämistä, vaan riskiryhmien suojaamisen siltä osin kun se on inhimillistä. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että viimeisiä elinvuosiaan elävän vanhuksen eristäminen muutenkin vähäisistä sosiaalisista kontakteista ei ole inhimillistä.

Muistutan vielä, että en kehota ketään jättämään rokotetta ottamatta, vaan korostan sitä, että rokotuksien pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen. Ihmisen oikeus määrätä omasta kehostaan on määritelty YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja sitä pitäisi kunnioittaa. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus itse päättää, että ottaako rokotteen vaiko ei, eikä ihmisiä tule painostaa ottamaan rokotetta esimerkiksi työpaikoille määrättävän rokotepakon avulla. Mielestäni hoitajille suunniteltava rokotepakko on väärin ja tulee johtamaan lukuisiin irtisanomisiin ja hoitajapulan syvenemiseen.

Tilastot kertovat toki paljon muutakin mielenkiintoista, tilastokeskuksen selkokielisen analyysin löydät täältä.

Kevin Servin, aluevaaliehdokas 2022, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue

Rokote vai ei..?

Rokottaja.

Vuoden alun kiivain keskustelunaihe näyttää olevan se, että pitäisikö kansalaisen ottaa koronarokote vai pitäisikö se jättää ottamatta?  Ikävä kyllä, asia on kovasti politisoitunut, mikä on saanut realiteetit katoamaan keskustelusta. Kansa on tämän asian suhteen jakautunut voimakkaasti kahteen eri leiriin. Minä en tule sanomaan teille, että mitä teidän tulee rokotteen suhteen tehdä. Sen te päätätte ihan itse, sillä länsimaisen demokratiaan kuuluu olennaisena osana ihmisen vapaus päättää omista asioistaan. Ihmisen oikeus päättää itseensä kohdistuvista terveydenhoidollisista toimenpiteistä kuuluu myös niihin paljon puhuttuihin ihmisoikeuksiin.

Otanko itse rokotteen?

Monia saattaa kiinnostaa, että otanko itse rokotteen. En ota, ainakaan toistaiseksi. Pääasiallisena syynä on se, etten luota vasta markkinoille saapuneen kiireellä kyhätyn rokotteen turvallisuuteen. Muistissa on vielä noin kymmenisen vuotta sitten jyllännyt sika-influenssa, jonka ehkäisyyn suomalaisille tarjottiin Pandemrix-nimistä rokotetta. Lääkeyhtiöt tekevät kylmäkiskoista bisnestä, joten  heidän sopimuksissaan vastuut siirretään rokotteita ostaville hallinnoille. Suomen valtio ei kuitenkaan vastuuta näyttänyt kantavan, joten  lopullinen vastuu tuntuu jäävän rokotteen ottaneille osapuolille.

En myöskään koe huonoa omaatuntoa jättäessäni rokotteen väliin. Mielestäni tärkein olisi saada rokote niille riskiryhmiin kuuluville, jotka sen haluavat. Tärkeäksi riskiryhmien priorisoimisen etusijalle tekee myös Suomen hidas rokotustahti. Näillä näkymin Tammikuun 2020 aikana saadaan rokotettua ainoastaan alle 100 tuhatta ihmistä ja tällä tahdilla neljän miljoonan suomalaisen rokottaminen veisi neljä vuotta aikaa. Eräs huomionarvoinen asia on se, että rokote ei lainkaan suojaa rokotettua henkilöä virukselta, eikä estä sen leviämistä, se ainoastaan lievittää sen aiheuttamia oireita. Näin ollen viruksen leviämisen kannalta rokotteesta ei ole suurtakaan hyötyä.

Olenko rokotevastainen?

En koe olevani rokotevastainen, vaan harkitsen jokaista rokotetta tapauskohtaisesti.  Viimeisimmän rokotteen otin syyskuussa 2019. Kyseessä oli Pneumokokki-bakteerin aiheuttamalta keuhkokuumeelta, verenmyrkytykseltä ja aivokalvontulehdukselta suojaava Prevenar-13-rokote. Koska liikun paljon luonnossa, olen harkinnut myös niin sanotun punkkirokotteen ottamista. Pidän sitä kuitenkin liian kalliina, sillä se ei suojaa lainkaan borrelioosilta, vaan ainoastaan puutiaisaivokuumeelta. Puutiasaivokuume on toki vaarallinen, mutta tapauksia tulee Suomessa esiin vain reippaasti alle sata tapausta vuosittain.

Kausi-influenssarokotteita en ole ottanut, koska en koe itselläni olevan tarvetta sellaisille. Kausi-influenssarokotteiden hyödyistä ollaan montaa eri mieltä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät anna.  Virukset muuntuvat nopeasti ja pitäisi olla melkoinen ennustaja, että osaisi sanoa, että mikä virus kulloinkin alkaa väestössä leviämään. Riskiryhmille ja vanhuksille kausi-influenssarokotteet ovat varmastikin hyvä suoja ja heille niitä voikin suositella. Normaali perusterve jantteri ei flunssaan kupsahda, vaikka toki pitää muistaa, että flunssan jälkitaudit saattavat toisinaan olla hyvinkin vakavia.

Ottaako pääministeri rokotteen?

Tällä hetkellä on muoti-ilmiö, että jokainen vähänkin jossain tyrkyllä oleva henkilö kertoo julkisesti ottavansa koronarokotteen.  Myös pääministeri Marin on julkisuudessa kertonut ottavansa koronapiikin. Tämä on melko lailla ristiriidassa Marinin sikainfluenssarokotteesta kirjoittaman blogitekstin kanssa, jossa hän tiukasti suomii sikainfluenssauhkaa keksityksi ja syyttää lääketeollisuutta sen varjolla tehdystä rahastuksesta rokotusten suhteen.

On toki hienoa, että poliitikon näkemykset eivät ole kiveen hakattuja, vaan mielipiteet voivat muuttua tiedon lisääntyessä. Tämän mittaluokan takinkäännössä toivoisin kuitenkin itse pääministerin tuovan julkisesti esiin ne seikat, jotka ovat saaneet mielipiteen muuttumaan näin radikaalisti. Ihan jo siksikin, ettei kansalaiselle syntyisi vaikutelmaa siitä, että mielipiteen on muuttanut miljardien arvoisen lobbauskoneiston voitelu.

Pelasta pörriäinen – tuhoa puisto..?

Mehiläinen.

Tässä taannoin Yle käynnisti kampanjan nimeltään pelasta pörriäinen. En ole asiaan liiemmälti huomiota kiinnittänyt, mutta asia alkoi kiinnostamaan nyt, kun kampanjan verukkeella pyritään tuhoamaan kaupunkikuvallisesti arvokkaita puistoalueita muuttamalla ne hoitamattomiksi niityiksi ja kukkakedoiksi ja jättämällä niihin puita lahoamaan. Esimerkiksi meillä Porvoossa kuudessa puistossa suoritetaan ”valikoivaa nurmenniittoa” ja nurmen niittäminen näyttäisi unohtuneen monessa muussakin paikassa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan kuitenkin suunnitellaan uusia puistoja.

Kävin tiedepuolen keskusteluista hakemassa vähän tietoa asiasta. Siellä tunnistettiin ongelma, pörriäiset ovat todellakin vähentyneet. Sen lisäksi siellä tunnistettiin myös ongelman todelliset syyt, jotka ovat sangen muita kuin puistoalueiden hoito kaupunkiympäristöissä.

Globaalilla tasolla pörriäisten osalta ongelmaksi mainittiin torjunta-aineet, kuten glyfosaatti. Pölyyntymisen osalta taas esiin nousi GMO, eli geenimanipuloitu ruuan tuotanto. GMO-lajikkeet eivät tuuleennu tai pölytä, eikä siitepölyä välttämättä edes synny. Mehiläisten osalta mainittiin esikotelomätä ja varriopunkki, mutta myös todettiin, että mehiläiset ovat sangen huonoja pölyttäjiä.

Kotimaan osalta keskusteluissa nousi pintaan neonikotinoidimyrkyt, joita yleisesti käytetään sekä maataloudessa, että metsänhoidossa tuholaisten ja tuhohyönteisten torjuntaan.  Ainetta verrattiin haitallisuudeltaan jopa meillä nykyisin kiellettyyn DDT:hen. Neonikotinoidimyrkkyjen vaikutus pölyttäjiin on huomattavan suuri.

Osaltaan pölyttäjäkannan romahtamiseen pidettiin syynä maatalouden alasajoa ja pienviljelyn lopettamista. Tästä eivät ole kärsineet pelkästään hyönteiset, vaan myös linnut, esimerkiksi pääskyskanta on puoliintunut pienviljelyn vähentämisen seurauksena.

Pölyttäjäongelman todellinen syy näyttäisi siis olevan torjunta-aineiden käyttö ja maatalouden alas-ajo erityisesti pienviljelyn osalta. Pölyttäjien luonnolliset elinympäristöt ovat siis vähentyneet ja nyt joku on saanut päähänsä, että ne voitaisiin korvata tekemällä kaupunkiympäristössä sijaitsevista puistoista niille elinympäristöjä. Veikkaan, että idea on syntynyt vihreiden keskuudessa, sillä puoluetta äänestävät pääasiassa nuoret kaupunkilaistytöt, jotka eivät käytännössä tiedä mitään luonnosta. Kampanja onkin erityisessä suosiossa nimenomaan vihervasemmistolaisten keskuudessa.

On hyvä muistaa, että luonto toimii siten, että kun toivotuille lajikkeille tehdään mieluisia elinympäristöjä, niin niissä lisääntyvät myös epätoivotut lajit. Kun puistoalue päästetään niityksi, on se oivallinen alusta myös punkkien lisääntymiselle. Punkkien lisääntyminen ihmisen elinympäristössä ei ole hyvä asia. Tai sitten hyttyset. Hyttysten kanssa pärjää aina jotenkin tuolla luonnossa, mutta harvempi niitäkään omalle takapihalleen haluaa.

Koodaribussi Afrikassa

Koodaribussi Afrikassa

Tänään 10.6.2020 silmiini osui artikkeli, jossa Suomen ilmoitetaan kaksinkertaistavan rahoituksensa kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseksi. Juttu on sinänsä surkuhupaisa, että esimerkiksi Afrikassa suurimmalla osalla kansaa ei ole mitä verottaa. Eli taas ollaan kippaamassa suomalaisten veronmaksajien rahaa asiaan, johon ei oikeastaan voida vaikuttaa.

Aihe toi mieleeni jotakuinkin kolme vuotta sitten Afrikassa vaihto-oppilaana toimineen Linnean, joka kirjoitti erinomaisen hyvän blogitekstin kehitysavusta. Kuten arvata saattaa, blogikirjoitus poistui yleisön nähtäviltä lähes saman tien ja Linnea väitti koko kirjoituksen olleen pelkkä vitsi. En tiedä pahoittiko mielensä Aalto-yliopiston väki, konsulaatti, muu koodaribussin porukka vai Afrikassa kehitysapuhankkeiden parissa puuhasteleva erinäinen populaatio mielensä, mutta tekstissä oli niin paljon asiaa, että lainaan siitä tähän parhaimpia paloja.

Linnean kirjoitus alkoi siitä, että hän halusi yllättää opiskelijatoverinsa tarjoamalla heille hieman tavanomaista parempaa pääsiäisruokaa. Tämä tapahtui otsalamppujen valossa, sillä sähkökatkot ovat maassa jatkuva riesa. Myös puuttuvien astioiden osalta jouduttiin käyttämään kekseliäisyyttä.

Viikonloppuna hän sitten kertoi päätyneensä konsulaatin työntekijöiden kanssa samoihin juhliin, joissa hänelle avautui ymmärrys suomalaisen kehitysavun toimimattomuudesta.

Kuinkas ollakaan, paikalla sattui juuri tuolloin olemaan lähetystötyöntekijöiden lisäksi myös Suomi100-vuotisjuhlallisuuksiin kuuluvan koodaribussin väkeä.

Parissa tunnissa tuskin koodareita syntyisi Suomessakaan, saati sitten maissa, joissa osa ihmisistä ei ole ikinä tietokonetta nähneetkään.

Linnea on siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen tapaus ollakseen suomalaisena Afrikassa, että demoralisaatio ei ole vaikuttanut häneen ja hän kykenee itsenäiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan asioita. Hän ei ymmärrä, että mitä järkeä on käyttää 180 000 euroa tähän projektiin.

Tekstissään Linnea tuo esiin sen, että kehitysavun parissa puuhastelevilta ihmisiltä puuttuu usein kokemus siitä paikallisesta oikeasta elämästä.

Linnean mielestä ensimmäinen perusongelma Suomalaisessa kehitysavussa oli se, että kehitysmaihin tuotiin asiantuntijoita, joilla ei kuitenkaan ollut asiantuntemusta siihen, mihin sitä olisi tarvittu.

Järjestötasolla kehitystyö on pysähtynyt saman tien ulkomailta tulevan kehitysavun loppumiseen, sillä rahaa ei projekteihin voi paikallisilta kerätä niiden jatkamiseksi, sillä sitä ei suurimmalla osalla väestöä ole juuri lainkaan. Tässä kontektissa ihmettelen, että keneltä demarit aikovat veroa kantaa, kun ei suurimmalla osalla kertakaikkiaan ole rahaa.

Lopuksi Linnea tuo esiin nykytilanteen, jossa kehitysapu valuu lähes kokonaan maan korruptoituneiden poliitikoiden hulppeaan elämään. Tämä on sitä kehitysapua, johon suomalainen vihervasemmisto haluaa pumpata suomalaisten veromarkkoja heikentääkseen Suomen taloutta.

Linnean mielestä Suomen pitäisi tuoda Afrikkaan terveydenhuollon osaamista.

Linnean mielestä koodaribussiin sijoitettu 180 000 euroa olisi kannattanut sijoittaa vaikkapa aseptiikan kehittämiseen, hygieniatason kohottamisella säästettäisiin paljon ihmishenkiä. Huono hygienia onkin yksi maanosan suurimmista kuolleisuuden aiheuttajista.

Myös luovuuden kehittäminen elannon hankkimiseksi olisi Linnean mielestä ollut parempi sijoituskohde tuolle 180 000 euroa maksaneelle koodaribussihankkeelle.

Ketään ei varmasti yllätä, että persut ovat kehitysyhteistyövaroilla elelevän väen vihollinen jopa Afrikassa asti.

Linnea ei kuitenkaan solvaamistaan purematta niellyt.

Mielestäni näyttää siltä, että Linnean mielestä kehitysapua vaivaisi myös paha asenneongelma.

Valitettavasti koodaribussin kaltaiset kalliit ja tehottomat projektit näyttäisivät olevan kehitysavun tulevaisuus. Linnean mielestä kehitysapu voitaisiin suunnata myös todellisiin ongelmiin.

En tunne Linneaa henkilökohtaisesti, mutta pidän asenteesta, joka hänellä oli tuolloin kolme vuotta sitten. Että voisi ymmärtää ihmisten elämää ulkomailla, on kyettävä asettumaan siihen samaan kontekstiin, jossa nämä ihmiset itse elävät. Vain tällöin voi kyetä käsittämään sen, että mitä nämä ihmiset todellisuudessa tarvitsevat.

Loppuun vielä totean, että olen lyhentänyt alkuperäistä tekstiä, toki vain hyvin vähän, sillä teksti oli niin täynnä asiaa, ettei leikattavaa paljoa löytynyt. Omat kommenttini koskien tekstiä ovat omia tulkintojani, eivätkä välttämättä edusta sitä näkemystä, jota Linnea on tekstillään hakenut. Toisaalta sillä ei liene enää niin väliä, sillä alkuperäinen teksti on ollut poissa verkosta jo kolmisen vuotta, enkä minä aio outata alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä.

Tarvitaan päätöksiä, ei suosituksia

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että hallituksen johtoviisikosta edes yksi olisi joskus käynyt armeijan. Silloin ehkä tiedostettaisiin, että millaista on nopea ja selkeä päätöksenteko. Kun armeijassa liikkumista jouduttiin tartuntatautien leviämisen estämiseksi rajoittamaan, niin ylemmältä portaalta tuli ilmoitus, että kolmeen viikkoon kukaan varuskunnasta ei poistu lomille. Se oli siinä se. Kyllähän se toki harmitti ja harmitti sekin, ettei menetettyjä lomia korvattu mitenkään. Mutta päätös oli selkeä ja koska poikkeuksia ei ollut, niin se oli myös toimiva. Tartuntaketjujen leviäminen varuskunnasta sen ulkopuolelle saatiin estettyä tehokkaasti.

Nyt näyttää siltä, ettei hallitus uskalla tehdä selkeitä päätöksiä. Päätökset tulevat jälkijunassa ja niissä on niin paljon poikkeuksia, ettei niiden tehosta voi mennä edes takuuseen. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkeminen on aiheuttanut paljon hämminkiä vanhemmissa ja he ovat itse joutuneet tekemään päätöksiä siitä, että vievätkö he lapsensa näihin. Tai vaikkapa rajaliikenne, jossa rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta rajat ylittävä työmatkapendelöinti jatkuu aivan kuten ennekin. Viron kohdalla tosin raja saatiin nyt tältäkin osin kiinni.

Suositukset eivät ole toimineet. Suosituksista huolimatta Lapin hiihtokeskukset täyttyivät viikonloppuna ja kauppakeskuksissa riittää ihmisiä entiseen malliin. Monet ihmiset eivät vielä tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tässäkin mielessä hallituksen olisi otettava käyttöön tiukempi linja, joka kertoo ihmisille sen, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Mikä niiden hiihtokeskusten, viihderavintoloiden ja kauppakeskusten sulkemisessa on niin vaikeaa, kun me näemme selkeästi, että nämä palvelut liikuttavat ihmisiä suosituksista huolimatta..?

Koronan tapainen tartuntatauti on  yhteiskunnan toiminnan kannalta sellainen, että yhteiskunnan toiminnot on kyettävä supistamaan minimiin. Kun katsoin hallituksen listausta kriittisten alojen työntekijöistä, niin näyttäisi siltä, että hallituksella on eri näkemys asiasta. Näin äkkiseltään en keksinyt sellaista työtehtävää, jota hallitus ei olisi listannut kriittiseksi. En oikein ymmärrä, että mihin kriisitilanteessa tarvitsemme vaikkapa nuorisotyötekijää tai miksi julkista liikennettä pitää ajattaa tyhjillään maassa, jossa on lähes kolme miljoonaa yksityisautoa ja näiden tuoma kimppakyytimahdollisuus..? Minun mielestäni kriittiset alat ovat tiivistettynä terveydenhuoltoalan kaikki sektorit, rajavalvonta, yleisen järjestyksen valvonta ja huoltovarmuus, johon kuuluu koko elintarvikeketju tuotannosta kuljetuksien kautta kauppoihin, sekä lääke-, että polttoainekuljetukset.

Talousvaikutuksia toki pelätään ja ne ovatkin todella ikäviä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tästä näyttää nyt olevan erityisen huolissaan punavihreä hallitus, jonka mielestä Suomella on tähän asti ollut varaa roiskia älyttömät määrät rahaa mm. maahanmuuttoon, viherpiiperrykseen ja kehitysapuun kasvattaen samaan aikaan valtionvelkaa.

Ihmishenkiä ei tietenkään pitäisi mitata rahassa, mutta liikenneviraston vuonna 2010 teettämän arvion mukaan yksi ihmishenki olisi tuohon aikaan maksanut himpun vajaat kaksi miljoonaa euroa. Siitä voi ehkä tehdä jonkinlaisia päätelmiä siitä, että mitä toimettomuus mahdollisesti tulisi maksamaan. Ennustaminen tosin on vaikeaa, eikä sitä helpota lainkaan se, että eri arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Brittiläisen Imperial collegen arvio kuolemantapauksista on kymmenkertainen THL:n arvioon nähden, WHO:n arvio taas kaksikymmenkertainen. Lopullista totuutta ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.