Blogi

Olen ehdolla aluevaaleissa numerolla 114

Olen mukana aluevaaleissa, koska katson, että tulevaan aluevaltuustoon tarvitaan poliittista kokemusta höystettynä maalaisjärjellä. Toimin tällä hetkellä kaupunginvaltuutetun toimen lisäksi myös Porvoon kaupunginhallituksessa, minkä koen tärkeäksi asiaksi aluevaltuutetun roolia ajatellen. On tärkeää, että linkki alueen suurimman kaupunginhallituksen ja aluevaltuuston välillä on mahdollisimman saumaton.

Kirstunvartija

Sote sinällään ei ole mikään uusi juttu, kaupungit ja kunnathan ovat tähän asti sotea pyörittäneet muun toimintansa ohessa. Uutta on se, että alue on laajempi ja perusteilla on kokonaan uusi hallinnollinen elin. Erityisesti alkuvaiheessa on tärkeää, että meitä kirstunvartijoita on valvomassa, ettei hyvinvointialueen varoja käytetä turhaan byrokratiaan. Niin sanottu piilopuoluetuki on jo valmisteilla, perussuomalaiset ovat ainoa puolue, joka sitä vastustaa. Aluevaltuusto muodostaa tarvittavia lautakuntia ja jaostoja, näitä tarvitaan, mutta niitä ei pidä muodostaa liikaa siksi, että tietyt puolueet haluavat jäsenilleen uusia hillotolppia. On myös tärkeää, että varat käytetään palvelujen tuottamiseen, eikä esimerkiksi turhaan ilmastoposeeraamiseen tai johonkin muuhun hyvesignalointiin.

Laadukkaat palvelut

Kun varat ohjataan oikein, voidaan keskittyä palvelujen tuottamiseen. Rahaa ei liiemmälti tule olemaan, mutta tavoitteena tulisi olla se, että vähintään nykyinen palvelutaso pystytään pitämään ja toivottavasti hoitoon pääsyä nopeuttamaan. Perustason sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi löytyä jatkossakin jokaisesta kunnasta. Perussuomalaiset ovat esittäneet lääkäritasoisen klinikkabussin käyttöä yhtenä vaihtoehtona palvelujen tuomiseen syrjäseuduille. Huomionarvoista on se, ettei sen tarkoituksena ole korvata kunnista nykyisin löytyviä palveluja, vaan täydentää niitä.

Jotkut ehdokkaat ovat lupailleet synnytysosaston palauttamista Porvooseen. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä rahan lisäksi asiaan vaikuttaa moni muukin asia, kuten esimerkiksi HUS:sin tahtotila ja voimassa oleva lainsäädäntö. Tästä syystä minä en uskalla moista luvata, mutta pidän asiaa kuitenkin sen verran tärkeänä, että mahdollisuudet synnytysosaston takaisin saamiseksi pitäisi ehdottomasti selvittää tulevan aluevaltuuston toimesta.

On myös muistettava, että aluevaltuustot vastaavat sote-toimintojen lisäksi palo- ja pelastustoimesta, sekä ensihoidosta. Nämä ovat henkeä pelastavaa toimintaa, joten näille on varmistettava riittävä rahoitus ja toimintaedellytykset. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää pelastusvalmiuteen alueen erityiskohteiden osalta, joita ovat Loviisan ydinvoimala ja Kilpilahden teollisuusalue Porvoossa.  Tämä saattaa tuottaa hieman hankaluuksia, sillä Marinin hallitus jätti hyvinvointialueiden pelastustoimen rahoitusmallista tietoisesti pois valtakunnallisesti merkittävät riskikohteet, josta syystä Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen budjetissa on nyt 1,6 miljoonan euron kokoinen lovi. Asia ilmeisesti korjattaneen, mutta siihen saattaa kulua pahimmillaan koko ensimmäinen seurantajakso, eli kuusi vuotta.

Ensihoidossa meillä on tällä hetkellä kaksi ambulanssien päivystyspistettä lyhentämässä ensihoidon vasteaikoja, toinen sijaitsee Loviisan Gammelby:ssä, toinen Sipoon Söderkullassa. Näiden toiminta pitää jatkossakin turvata.  Samoin sopimuspalokuntien toiminta on turvattava. Meillä on tällä hetkellä hyvin kattava sopimuspalokuntien verkosto ja siitä on pidettävä kiinni, sillä meillä on laaja alue, paljon maaseutua ja saaristoa. Toimintaa olisi kehitettävä siten, että sopimuspalokunnat saisivat tehokkaammin kutsuja tehtäville, sillä niiden rahoitus on pitkälti kiinni siitä, että onko heillä riittävä määrä tehtäviä.

Suomalainen ensin

Palveluja on tarjottava kaikille samoin kriteerein, eikä maahanmuuttajille pidä muodostaa ohituskaistoja. Suomessamme on jonkin verran laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä, joita harhaanjohtavasti kutsutaan paperittomiksi. He ovat laittomasti maassa, joten heille ei silloin pidä järjestää veto- ja pitovoimatekijöiksi luokiteltavia terveyspalveluja.

Me perussuomalaiset teemme selkeätä ja johdonmukaista politiikkaa kaikilla tasoilla ja valtakunnan politiikassa me pyrimme vaikuttamaan siihen, että miljardien kylväminen ulkomaille esimerkiksi kehitysapuun ja tukipaketteihin lopetettaisiin. Meillä Suomessa olisi kyllä mahdollisuus järjestää suomalaisille erinomaisen hyvää hoitoa, rahaa kyllä olisi, mikäli suomalaisten verovarat käytettäisiin suomalaisten hyväksi, eikä kylvettäisi ympäri maailmaa.

Suomalainen ensin on tärkeä pitää mielessä myös hoitajapulaa vastaan taisteltaessa. On tärkeää, että Suomessa hoitoa saadaan Suomeksi, kaksikielisillä alueilla myös ruotsiksi. Kielitaidoltaan vajavainen hoitaja on turvallisuusriski, siksi hoitajia ei pidä tuoda ulkomailta. Alan houkuttelevuutta on nostettava. Palkan lisäksi myös muissa työskentelyolosuhteissa olisi tapahduttava muutos parempaan, että alan jättäneet koulutetut hoitajat palaisivat hoitotyöhön.

Nyt kannattaa äänestää

Aluevaalit ovat monelle hieman outo ja tuntematon asia. Moni perusterve työssäkäyvä ihminen ei välttämättä ole tullut edes ajatelleeksi, että miten tärkeästä asiasta on kyse. Jos ei ole juurikaan lääkäriä tarvinnut, eikä ambulanssia tai paloautoa ole tarvinnut odotella, ovat nämä näissä vaaleissa käsiteltävät asiat jääneet ajatuksissa ehkä hieman taka-alalle. Näiden palveluiden tärkeys muistuu mieleen viimeistään silloin, kun näitä palveluja tarvitaan. Silloin voi olla jo liian myöhäistä, mikäli homma on tyritty, eivätkä palvelut toimi odotetulla tavoin. Siksi täytyy äänestää nyt!

P.S. Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen muodostavat seitsemän kuntaa ja minua voi äänestää jokaisessa näistä kunnista. Alueen muodostavat Porvoo, Sipoo, Loviisa, Askola, Lapinjärvi, Myrskylä ja Pukkila.

Hoitajien pakkorokotukset hyväksyttiin

Kyllähän oli pettymys tämän päiväinen eduskunnan äänestys koskien hoitoalan pakkorokotuksia. Jo muutenkin työvoimapulasta kärsivälle alalle aiheutetaan lisäongelmia, joiden seurauksena yhä useampi siirtyy pois alalta. Tämä aiheuttanee sen, että jäljelle jäävien työmäärä ja ahdinko vain kasvaa. Tilastojen valossa meillä ei ole täällä Suomessa olemassa mitään sellaista tilannetta, että näin vakava ihmisoikeuksien loukkaus olisi mitenkään perusteltavissa.

Äänestystulos oli 107 pakkorokotuksen puolesta ja 32 sitä vastaan. Peräti 60 ehdokasta oli poissa näinkin tärkeästä äänestyksestä. Poissaolleiden joukosta erottautui selkeästi nimiä, jotka todennäköisesti olivat poissa äänestyksestä siksi, että arvelivat pakkorokotusta kannattavan äänensä karkottavan äänestäjiään. Jos oma politiikka perustuu äänten kalasteluun eturyhmiä mielistelemällä, niin on turvallisinta jättäytyä kokonaan pois näin syvästi kansaa kahtia jakavista äänestyksistä.

Pakkorokotuksissa ei ole kysymys riskiryhmien suojaamisesta. On hyvin tiedossa, että rokote varsin huonosti estää saamasta tartuntaa ja varsin huonosti estää sen levittämistä. Jos riskiryhmiä haluttaisiin suojata, niin silloin riskiryhmien parissa työskenteleviltä vaadittaisiin säännölliset pikatestit esimerkiksi kolmen vuorokauden välein. Testillä terveeksi todettu ei tautia tartuta.

Ja mitäpä tapahtuu seuraavaksi..? Kovasti tuolla kulisseissa huhutaan jo pakkorokotuksien laajentamista hoitoalan lisäksi myös muille aloille. Veikkaankin, että tämä on vasta pelkkä päänavaus laajemmille pakkorokotuksille. On helppo aloittaa pakkorokotukset ryhmästä, jolle ne voidaan kaikkein helpoiten perustella. Ketä seuraavaksi, rekkakuskit, kaupanalan työntekijät, rakennusala vai joku muu..? Vain mielikuvitus on rajana kun rokottamisesta on tullut sairas pakkomielle.

Tässä vielä äänestyksen tuloslista edustajakohtaisesti. Jaa kannattaa pakkorokotusta, ei vastustaa sitä.

Adlercreutz Anders /rJaa
Aittakumpu Pekka /keskJaa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihrJaa
Andersson Li /vasPoissa
Antikainen Sanna /psEi
Asell Marko /sdJaa
Autto Heikki /kokJaa
Berg Kim /sdJaa
Bergqvist Sandra /rJaa
Biaudet Eva /rJaa
Blomqvist Thomas /rPoissa
Eerola Juho /psEi
Eestilä Markku /kokPoissa
Elo Tiina /vihrJaa
Elomaa Ritva /psEi
Eloranta Eeva-Johanna /sdJaa
Eskelinen Seppo /sdJaa
Essayah Sari /kdEi
Filatov Tarja /sdJaa
Forsgrén Bella /vihrJaa
Grahn-Laasonen Sanni /kokJaa
Gustafsson Jukka /sdJaa
Guzenina Maria /sdJaa
Haatainen Tuula /sdJaa
Haavisto Pekka /vihrJaa
Halla-aho Jussi /psPoissa
Harakka Timo /sdPoissa
Harjanne Atte /vihrJaa
Harkimo Harry /liikJaa
Hassi Satu /vihrJaa
Heikkinen Hannakaisa /keskPoissa
Heikkinen Janne /kokPoissa
Heinonen Timo /kokPoissa
Heinäluoma Eveliina /sdJaa
Henriksson Anna-Maja /rPoissa
Holopainen Hanna /vihrJaa
Holopainen Mari /vihrJaa
Honkasalo Veronika /vasJaa
Honkonen Petri /keskPoissa
Hopsu Inka /vihrJaa
Hoskonen Hannu /keskJaa
Huru Petri /psEi
Huttunen Hanna /keskPoissa
Hyrkkö Saara /vihrJaa
Häkkänen Antti /kokPoissa
Hänninen Katja /vasPoissa
Immonen Olli /psEi
Jokinen Kalle /kokPoissa
Junnila Vilhelm /psPoissa
Juuso Kaisa /psEi
Juvonen Arja /psEi
Järvinen Heli /vihrPoissa
Kaikkonen Antti /keskJaa
Kaleva Atte /kokJaa
Kalli Eeva /keskJaa
Kalmari Anne /keskJaa
Kanerva Ilkka /kokPoissa
Kankaanniemi Toimi /psPoissa
Kari Emma /vihrPoissa
Kari Mika /sdJaa
Kauma Pia /kokJaa
Kaunisto Ville /kokJaa
Kautto Juho /vasPoissa
Kemppi Hilkka /keskJaa
Keto-Huovinen Pihla /kokJaa
Kettunen Tuomas /keskJaa
Kiljunen Anneli /sdJaa
Kiljunen Kimmo /sdJaa
Kilpi Marko /kokPoissa
Kinnunen Jari /kokPoissa
Kinnunen Mikko /keskJaa
Kiuru Krista /sdJaa
Kiuru Pauli /kokJaa
Kivelä Mai /vasJaa
Kiviranta Esko /keskJaa
Kivisaari Pasi /keskJaa
Kontula Anna /vasJaa
Koponen Ari /psEi
Koponen Noora /vihrPoissa
Kopra Jukka /kokJaa
Koskela Jari /psEi
Koskinen Johannes /sdJaa
Kosonen Hanna /keskJaa
Kotiaho Jouni /psPoissa
Koulumies Terhi /kokJaa
Kulmuni Katri /keskPoissa
Kurvinen Antti /keskJaa
Kvarnström Johan /sdJaa
Kyllönen Merja /vasPoissa
Kymäläinen Suna /sdJaa
Kärnä Mikko /keskPoissa
Könttä Joonas /keskJaa
Laakso Sheikki /psEi
Laiho Mia /kokJaa
Laukkanen Antero /kdEi
Lehto Rami /psEi
Leppä Jari /keskJaa
Lindén Aki /sdJaa
Lindtman Antti /sdJaa
Lintilä Mika /keskPoissa
Lohi Markus /keskJaa
Lohikoski Pia /vasJaa
Lundén Mikko /psEi
Löfström Mats /rPoissa
Malm Niina /sdJaa
Marin Sanna /sdJaa
Marttinen Matias /kokJaa
Mattila Hanna-Leena /keskJaa
Meri Leena /psEi
Mikkonen Krista /vihrJaa
Multala Sari /kokPoissa
Mustajärvi Markus /vasJaa
Mykkänen Kai /kokJaa
Myllykoski Jari /vasPoissa
Mäenpää Juha /psEi
Mäkelä Jani /psEi
Mäkinen Riitta /sdJaa
Mäkisalo-Ropponen Merja /sdPoissa
Mäkynen Jukka /psEi
Mäkynen Matias /sdJaa
Niemi Veijo /psEi
Niikko Mika /psPoissa
Norrback Anders /rJaa
Nurminen Ilmari /sdPoissa
Ohisalo Maria /vihrPoissa
Ojala-Niemelä Johanna /sdPoissa
Ollikainen Mikko /rJaa
Orpo Petteri /kokJaa
Ovaska Jouni /keskJaa
Paatero Sirpa /sdJaa
Packalén Tom /psPoissa
Pekonen Aino-Kaisa /vasJaa
Pelkonen Jaana /kokJaa
Peltokangas Mauri /psEi
Petelius Pirkka-Pekka /vihrPoissa
Piirainen Raimo /sdPoissa
Pirttilahti Arto /keskJaa
Pitko Jenni /vihrPoissa
Puisto Sakari /psEi
Purra Riikka /psEi
Pylväs Juha /keskJaa
Ranne Lulu /psEi
Rantanen Mari /psEi
Rantanen Piritta /sdJaa
Rehn-Kivi Veronica /rJaa
Reijonen Minna /psPoissa
Rinne Antti /sdPoissa
Risikko Paula /kokJaa
Ronkainen Jari /psEi
Rydman Wille /kokJaa
Räsänen Päivi /kdEi
Saarikko Annika /keskPoissa
Said Ahmed Suldaan /vasJaa
Salonen Kristiina /sdPoissa
Sankelo Janne /kokJaa
Saramo Jussi /vasJaa
Sarkkinen Hanna /vasJaa
Sarkomaa Sari /kokJaa
Satonen Arto /kokJaa
Savio Sami /psPoissa
Savola Mikko /keskJaa
Semi Matti /vasJaa
Simula Jenna /psEi
Sipilä Juha /keskJaa
Sirén Saara-Sofia /kokJaa
Sjöblom Ruut /kokPoissa
Skinnari Ville /sdJaa
Slunga-Poutsalo Riikka /psEi
Soinikoski Mirka /vihrJaa
Strand Joakim /rPoissa
Suomela Iiris /vihrJaa
Taee Hussein /sdPoissa
Taimela Katja /sdJaa
Talvitie Mari-Leena /kokPoissa
Tanus Sari /kdPoissa
Tavio Ville /psEi
Tolvanen Kari /kokJaa
Torniainen Ari /keskJaa
Tuomioja Erkki /sdJaa
Tuppurainen Tytti /sdPoissa
Turtiainen Ano /vkkEi
Tynkkynen Sebastian /psEi
Vallin Veikko /psPoissa
Wallinheimo Sinuhe /kokJaa
Valtonen Elina /kokPoissa
Vanhanen Matti /keskJaa
Werning Paula /sdJaa
Vestman Heikki /kokPoissa
Wihonen Jussi /psEi
Viitanen Pia /sdJaa
Vikman Sofia /kokPoissa
Viljanen Heidi /sdJaa
Virolainen Anne-Mari /kokPoissa
Virta Sofia /vihrPoissa
Vähämäki Ville /psPoissa
Väätäinen Tuula /sdJaa
Yrttiaho Johannes /vasPoissa
Zyskowicz Ben /kokJaa
Östman Peter /kdPoissa

Lähestyviä aluevaaleja ajatellen huomionarvoista on se, että rokotepakon puolesta näyttivät äänestävän lähes kaikki puolueet. Ihmisten oman valinnanvapauden puolesta äänestivät ainoastaan perussuomalaiset, kristilliset ja Ano Turtiainen.

Lasten rokotuksille ei tilastotukea

Drive in koronatesti

Olen usein yrittänyt kysyä asiantuntijoilta, että mihin tilastoon he perustavat tarpeen lasten rokotuksille. Montako lasta on kuollut tai sairastunut vakavaan tautimuotoon? Vastauksena on ollut joko hiljaisuutta tai sitten toteamus, ettei näitä asioita tilastoida erikseen. Nyt sitä tilastotietoa on vihdoinkin saatavilla vuodelta 2020, joka oli myöskin koronavuosi. Tilastojen mukaan lasten rokotuksille ei näyttäisi olevan pienintäkään tarvetta. Tilastodataan voit nopeasti tutustua vaikkapa Iltasanomien uutisen kautta.

Vuonna 2020 Suomessa kuoli koronaan yksi alle 25-vuotias mies. Yhtään lasta ei ole kuollut. Nuorin kuollut nainen on 55-59-vuotias. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC:n mukaan suomessa olisi keväällä 2021 kuollut yksi viisivuotias lapsi, mutta THL on kiistänyt tämän tiedon ja kertonut julkisuuteen, ettei tänäkään vuonna ole virukseen kuollut yksikään alle 20-vuotias henkilö. Miksi siis lapsia pitäisi rokottaa, kun tilastojen valossa tämä virus ei selvästikään ole lapsille vaaraksi..? Olen keskustellut asiasta jonkin verran terveydenhuoltoalalla työskentelevien hoitajien kanssa ja päätynyt käsitykseen. etteivät lapset myöskään sairastu niin kutsuttuun vakavaan tautimuotoon.

Vuoden 2020 tilastot vahvistavat sen, mitä olen jo pitkään sanonut. Tauti on vaaraksi lähinnä vanhuksille ja syystä tai toisesta heikentyneen yleiskunnon omaaville muille ihmisille. Ylipaino, diabetes, syöpähoidot yms. Kuolleiden mediaani-ikä on 84-vuotta. Melkein 90 prosenttia kuolleista on yli 70-vuotiaita ja peräti 25 prosenttia oli täyttänyt jo yli 90-vuotta. Kokonaisuudessaan tähän ”pandemiaan” kuoli 558 ihmistä, lukema on niin pieni, ettei mistään pandemiasta voida edes puhua.

Vuonna 2020 suomalaisten suurin kuolinsyy oli edelleen verenkiertoelinten sairaudet, kasvaimet ja muistisairaudet. Näihin menehtyi noin kolme neljäsosaa kuolleista, eli yli 42 000 ihmistä. Kokonaiskuolleisuus nousi 1500 henkilöllä, mutta kun se suhteutetaan väestömäärään ja ikärakenteeseen, niin se pysyi lähes ennallaan.

Mitä näistä tiedoista sitten on pääteltävissä..? Ainakin se, että koronaviruksen vaarallisuutta on pahasti liioiteltu. Se ei ole mikään Espanjantaudin kaltainen tappava tauti, vaan influenssan tavoin iskee vanhuksiin ja muihin yleiskunnoltaan heikoimpiin ihmisiin. Se ei vaadi koko yhteiskunnan pysäyttämistä, vaan riskiryhmien suojaamisen siltä osin kun se on inhimillistä. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että viimeisiä elinvuosiaan elävän vanhuksen eristäminen muutenkin vähäisistä sosiaalisista kontakteista ei ole inhimillistä.

Muistutan vielä, että en kehota ketään jättämään rokotetta ottamatta, vaan korostan sitä, että rokotuksien pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen. Ihmisen oikeus määrätä omasta kehostaan on määritelty YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja sitä pitäisi kunnioittaa. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus itse päättää, että ottaako rokotteen vaiko ei, eikä ihmisiä tule painostaa ottamaan rokotetta esimerkiksi työpaikoille määrättävän rokotepakon avulla. Mielestäni hoitajille suunniteltava rokotepakko on väärin ja tulee johtamaan lukuisiin irtisanomisiin ja hoitajapulan syvenemiseen.

Tilastot kertovat toki paljon muutakin mielenkiintoista, tilastokeskuksen selkokielisen analyysin löydät täältä.

Kevin Servin, aluevaaliehdokas 2022, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue

Rokote vai ei..?

Rokottaja.

Vuoden alun kiivain keskustelunaihe näyttää olevan se, että pitäisikö kansalaisen ottaa koronarokote vai pitäisikö se jättää ottamatta?  Ikävä kyllä, asia on kovasti politisoitunut, mikä on saanut realiteetit katoamaan keskustelusta. Kansa on tämän asian suhteen jakautunut voimakkaasti kahteen eri leiriin. Minä en tule sanomaan teille, että mitä teidän tulee rokotteen suhteen tehdä. Sen te päätätte ihan itse, sillä länsimaisen demokratiaan kuuluu olennaisena osana ihmisen vapaus päättää omista asioistaan. Ihmisen oikeus päättää itseensä kohdistuvista terveydenhoidollisista toimenpiteistä kuuluu myös niihin paljon puhuttuihin ihmisoikeuksiin.

Otanko itse rokotteen?

Monia saattaa kiinnostaa, että otanko itse rokotteen. En ota, ainakaan toistaiseksi. Pääasiallisena syynä on se, etten luota vasta markkinoille saapuneen kiireellä kyhätyn rokotteen turvallisuuteen. Muistissa on vielä noin kymmenisen vuotta sitten jyllännyt sika-influenssa, jonka ehkäisyyn suomalaisille tarjottiin Pandemrix-nimistä rokotetta. Lääkeyhtiöt tekevät kylmäkiskoista bisnestä, joten  heidän sopimuksissaan vastuut siirretään rokotteita ostaville hallinnoille. Suomen valtio ei kuitenkaan vastuuta näyttänyt kantavan, joten  lopullinen vastuu tuntuu jäävän rokotteen ottaneille osapuolille.

En myöskään koe huonoa omaatuntoa jättäessäni rokotteen väliin. Mielestäni tärkein olisi saada rokote niille riskiryhmiin kuuluville, jotka sen haluavat. Tärkeäksi riskiryhmien priorisoimisen etusijalle tekee myös Suomen hidas rokotustahti. Näillä näkymin Tammikuun 2020 aikana saadaan rokotettua ainoastaan alle 100 tuhatta ihmistä ja tällä tahdilla neljän miljoonan suomalaisen rokottaminen veisi neljä vuotta aikaa. Eräs huomionarvoinen asia on se, että rokote ei lainkaan suojaa rokotettua henkilöä virukselta, eikä estä sen leviämistä, se ainoastaan lievittää sen aiheuttamia oireita. Näin ollen viruksen leviämisen kannalta rokotteesta ei ole suurtakaan hyötyä.

Olenko rokotevastainen?

En koe olevani rokotevastainen, vaan harkitsen jokaista rokotetta tapauskohtaisesti.  Viimeisimmän rokotteen otin syyskuussa 2019. Kyseessä oli Pneumokokki-bakteerin aiheuttamalta keuhkokuumeelta, verenmyrkytykseltä ja aivokalvontulehdukselta suojaava Prevenar-13-rokote. Koska liikun paljon luonnossa, olen harkinnut myös niin sanotun punkkirokotteen ottamista. Pidän sitä kuitenkin liian kalliina, sillä se ei suojaa lainkaan borrelioosilta, vaan ainoastaan puutiaisaivokuumeelta. Puutiasaivokuume on toki vaarallinen, mutta tapauksia tulee Suomessa esiin vain reippaasti alle sata tapausta vuosittain.

Kausi-influenssarokotteita en ole ottanut, koska en koe itselläni olevan tarvetta sellaisille. Kausi-influenssarokotteiden hyödyistä ollaan montaa eri mieltä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät anna.  Virukset muuntuvat nopeasti ja pitäisi olla melkoinen ennustaja, että osaisi sanoa, että mikä virus kulloinkin alkaa väestössä leviämään. Riskiryhmille ja vanhuksille kausi-influenssarokotteet ovat varmastikin hyvä suoja ja heille niitä voikin suositella. Normaali perusterve jantteri ei flunssaan kupsahda, vaikka toki pitää muistaa, että flunssan jälkitaudit saattavat toisinaan olla hyvinkin vakavia.

Ottaako pääministeri rokotteen?

Tällä hetkellä on muoti-ilmiö, että jokainen vähänkin jossain tyrkyllä oleva henkilö kertoo julkisesti ottavansa koronarokotteen.  Myös pääministeri Marin on julkisuudessa kertonut ottavansa koronapiikin. Tämä on melko lailla ristiriidassa Marinin sikainfluenssarokotteesta kirjoittaman blogitekstin kanssa, jossa hän tiukasti suomii sikainfluenssauhkaa keksityksi ja syyttää lääketeollisuutta sen varjolla tehdystä rahastuksesta rokotusten suhteen.

On toki hienoa, että poliitikon näkemykset eivät ole kiveen hakattuja, vaan mielipiteet voivat muuttua tiedon lisääntyessä. Tämän mittaluokan takinkäännössä toivoisin kuitenkin itse pääministerin tuovan julkisesti esiin ne seikat, jotka ovat saaneet mielipiteen muuttumaan näin radikaalisti. Ihan jo siksikin, ettei kansalaiselle syntyisi vaikutelmaa siitä, että mielipiteen on muuttanut miljardien arvoisen lobbauskoneiston voitelu.

Pelasta pörriäinen – tuhoa puisto..?

Mehiläinen.

Tässä taannoin Yle käynnisti kampanjan nimeltään pelasta pörriäinen. En ole asiaan liiemmälti huomiota kiinnittänyt, mutta asia alkoi kiinnostamaan nyt, kun kampanjan verukkeella pyritään tuhoamaan kaupunkikuvallisesti arvokkaita puistoalueita muuttamalla ne hoitamattomiksi niityiksi ja kukkakedoiksi ja jättämällä niihin puita lahoamaan. Esimerkiksi meillä Porvoossa kuudessa puistossa suoritetaan ”valikoivaa nurmenniittoa” ja nurmen niittäminen näyttäisi unohtuneen monessa muussakin paikassa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan kuitenkin suunnitellaan uusia puistoja.

Kävin tiedepuolen keskusteluista hakemassa vähän tietoa asiasta. Siellä tunnistettiin ongelma, pörriäiset ovat todellakin vähentyneet. Sen lisäksi siellä tunnistettiin myös ongelman todelliset syyt, jotka ovat sangen muita kuin puistoalueiden hoito kaupunkiympäristöissä.

Globaalilla tasolla pörriäisten osalta ongelmaksi mainittiin torjunta-aineet, kuten glyfosaatti. Pölyyntymisen osalta taas esiin nousi GMO, eli geenimanipuloitu ruuan tuotanto. GMO-lajikkeet eivät tuuleennu tai pölytä, eikä siitepölyä välttämättä edes synny. Mehiläisten osalta mainittiin esikotelomätä ja varriopunkki, mutta myös todettiin, että mehiläiset ovat sangen huonoja pölyttäjiä.

Kotimaan osalta keskusteluissa nousi pintaan neonikotinoidimyrkyt, joita yleisesti käytetään sekä maataloudessa, että metsänhoidossa tuholaisten ja tuhohyönteisten torjuntaan.  Ainetta verrattiin haitallisuudeltaan jopa meillä nykyisin kiellettyyn DDT:hen. Neonikotinoidimyrkkyjen vaikutus pölyttäjiin on huomattavan suuri.

Osaltaan pölyttäjäkannan romahtamiseen pidettiin syynä maatalouden alasajoa ja pienviljelyn lopettamista. Tästä eivät ole kärsineet pelkästään hyönteiset, vaan myös linnut, esimerkiksi pääskyskanta on puoliintunut pienviljelyn vähentämisen seurauksena.

Pölyttäjäongelman todellinen syy näyttäisi siis olevan torjunta-aineiden käyttö ja maatalouden alas-ajo erityisesti pienviljelyn osalta. Pölyttäjien luonnolliset elinympäristöt ovat siis vähentyneet ja nyt joku on saanut päähänsä, että ne voitaisiin korvata tekemällä kaupunkiympäristössä sijaitsevista puistoista niille elinympäristöjä. Veikkaan, että idea on syntynyt vihreiden keskuudessa, sillä puoluetta äänestävät pääasiassa nuoret kaupunkilaistytöt, jotka eivät käytännössä tiedä mitään luonnosta. Kampanja onkin erityisessä suosiossa nimenomaan vihervasemmistolaisten keskuudessa.

On hyvä muistaa, että luonto toimii siten, että kun toivotuille lajikkeille tehdään mieluisia elinympäristöjä, niin niissä lisääntyvät myös epätoivotut lajit. Kun puistoalue päästetään niityksi, on se oivallinen alusta myös punkkien lisääntymiselle. Punkkien lisääntyminen ihmisen elinympäristössä ei ole hyvä asia. Tai sitten hyttyset. Hyttysten kanssa pärjää aina jotenkin tuolla luonnossa, mutta harvempi niitäkään omalle takapihalleen haluaa.

Koodaribussi Afrikassa

Koodaribussi Afrikassa

Tänään 10.6.2020 silmiini osui artikkeli, jossa Suomen ilmoitetaan kaksinkertaistavan rahoituksensa kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseksi. Juttu on sinänsä surkuhupaisa, että esimerkiksi Afrikassa suurimmalla osalla kansaa ei ole mitä verottaa. Eli taas ollaan kippaamassa suomalaisten veronmaksajien rahaa asiaan, johon ei oikeastaan voida vaikuttaa.

Aihe toi mieleeni jotakuinkin kolme vuotta sitten Afrikassa vaihto-oppilaana toimineen Linnean, joka kirjoitti erinomaisen hyvän blogitekstin kehitysavusta. Kuten arvata saattaa, blogikirjoitus poistui yleisön nähtäviltä lähes saman tien ja Linnea väitti koko kirjoituksen olleen pelkkä vitsi. En tiedä pahoittiko mielensä Aalto-yliopiston väki, konsulaatti, muu koodaribussin porukka vai Afrikassa kehitysapuhankkeiden parissa puuhasteleva erinäinen populaatio mielensä, mutta tekstissä oli niin paljon asiaa, että lainaan siitä tähän parhaimpia paloja.

Linnean kirjoitus alkoi siitä, että hän halusi yllättää opiskelijatoverinsa tarjoamalla heille hieman tavanomaista parempaa pääsiäisruokaa. Tämä tapahtui otsalamppujen valossa, sillä sähkökatkot ovat maassa jatkuva riesa. Myös puuttuvien astioiden osalta jouduttiin käyttämään kekseliäisyyttä.

Viikonloppuna hän sitten kertoi päätyneensä konsulaatin työntekijöiden kanssa samoihin juhliin, joissa hänelle avautui ymmärrys suomalaisen kehitysavun toimimattomuudesta.

Kuinkas ollakaan, paikalla sattui juuri tuolloin olemaan lähetystötyöntekijöiden lisäksi myös Suomi100-vuotisjuhlallisuuksiin kuuluvan koodaribussin väkeä.

Parissa tunnissa tuskin koodareita syntyisi Suomessakaan, saati sitten maissa, joissa osa ihmisistä ei ole ikinä tietokonetta nähneetkään.

Linnea on siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen tapaus ollakseen suomalaisena Afrikassa, että demoralisaatio ei ole vaikuttanut häneen ja hän kykenee itsenäiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan asioita. Hän ei ymmärrä, että mitä järkeä on käyttää 180 000 euroa tähän projektiin.

Tekstissään Linnea tuo esiin sen, että kehitysavun parissa puuhastelevilta ihmisiltä puuttuu usein kokemus siitä paikallisesta oikeasta elämästä.

Linnean mielestä ensimmäinen perusongelma Suomalaisessa kehitysavussa oli se, että kehitysmaihin tuotiin asiantuntijoita, joilla ei kuitenkaan ollut asiantuntemusta siihen, mihin sitä olisi tarvittu.

Järjestötasolla kehitystyö on pysähtynyt saman tien ulkomailta tulevan kehitysavun loppumiseen, sillä rahaa ei projekteihin voi paikallisilta kerätä niiden jatkamiseksi, sillä sitä ei suurimmalla osalla väestöä ole juuri lainkaan. Tässä kontektissa ihmettelen, että keneltä demarit aikovat veroa kantaa, kun ei suurimmalla osalla kertakaikkiaan ole rahaa.

Lopuksi Linnea tuo esiin nykytilanteen, jossa kehitysapu valuu lähes kokonaan maan korruptoituneiden poliitikoiden hulppeaan elämään. Tämä on sitä kehitysapua, johon suomalainen vihervasemmisto haluaa pumpata suomalaisten veromarkkoja heikentääkseen Suomen taloutta.

Linnean mielestä Suomen pitäisi tuoda Afrikkaan terveydenhuollon osaamista.

Linnean mielestä koodaribussiin sijoitettu 180 000 euroa olisi kannattanut sijoittaa vaikkapa aseptiikan kehittämiseen, hygieniatason kohottamisella säästettäisiin paljon ihmishenkiä. Huono hygienia onkin yksi maanosan suurimmista kuolleisuuden aiheuttajista.

Myös luovuuden kehittäminen elannon hankkimiseksi olisi Linnean mielestä ollut parempi sijoituskohde tuolle 180 000 euroa maksaneelle koodaribussihankkeelle.

Ketään ei varmasti yllätä, että persut ovat kehitysyhteistyövaroilla elelevän väen vihollinen jopa Afrikassa asti.

Linnea ei kuitenkaan solvaamistaan purematta niellyt.

Mielestäni näyttää siltä, että Linnean mielestä kehitysapua vaivaisi myös paha asenneongelma.

Valitettavasti koodaribussin kaltaiset kalliit ja tehottomat projektit näyttäisivät olevan kehitysavun tulevaisuus. Linnean mielestä kehitysapu voitaisiin suunnata myös todellisiin ongelmiin.

En tunne Linneaa henkilökohtaisesti, mutta pidän asenteesta, joka hänellä oli tuolloin kolme vuotta sitten. Että voisi ymmärtää ihmisten elämää ulkomailla, on kyettävä asettumaan siihen samaan kontekstiin, jossa nämä ihmiset itse elävät. Vain tällöin voi kyetä käsittämään sen, että mitä nämä ihmiset todellisuudessa tarvitsevat.

Loppuun vielä totean, että olen lyhentänyt alkuperäistä tekstiä, toki vain hyvin vähän, sillä teksti oli niin täynnä asiaa, ettei leikattavaa paljoa löytynyt. Omat kommenttini koskien tekstiä ovat omia tulkintojani, eivätkä välttämättä edusta sitä näkemystä, jota Linnea on tekstillään hakenut. Toisaalta sillä ei liene enää niin väliä, sillä alkuperäinen teksti on ollut poissa verkosta jo kolmisen vuotta, enkä minä aio outata alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä.

Tarvitaan päätöksiä, ei suosituksia

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että hallituksen johtoviisikosta edes yksi olisi joskus käynyt armeijan. Silloin ehkä tiedostettaisiin, että millaista on nopea ja selkeä päätöksenteko. Kun armeijassa liikkumista jouduttiin tartuntatautien leviämisen estämiseksi rajoittamaan, niin ylemmältä portaalta tuli ilmoitus, että kolmeen viikkoon kukaan varuskunnasta ei poistu lomille. Se oli siinä se. Kyllähän se toki harmitti ja harmitti sekin, ettei menetettyjä lomia korvattu mitenkään. Mutta päätös oli selkeä ja koska poikkeuksia ei ollut, niin se oli myös toimiva. Tartuntaketjujen leviäminen varuskunnasta sen ulkopuolelle saatiin estettyä tehokkaasti.

Nyt näyttää siltä, ettei hallitus uskalla tehdä selkeitä päätöksiä. Päätökset tulevat jälkijunassa ja niissä on niin paljon poikkeuksia, ettei niiden tehosta voi mennä edes takuuseen. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkeminen on aiheuttanut paljon hämminkiä vanhemmissa ja he ovat itse joutuneet tekemään päätöksiä siitä, että vievätkö he lapsensa näihin. Tai vaikkapa rajaliikenne, jossa rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta rajat ylittävä työmatkapendelöinti jatkuu aivan kuten ennekin. Viron kohdalla tosin raja saatiin nyt tältäkin osin kiinni.

Suositukset eivät ole toimineet. Suosituksista huolimatta Lapin hiihtokeskukset täyttyivät viikonloppuna ja kauppakeskuksissa riittää ihmisiä entiseen malliin. Monet ihmiset eivät vielä tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tässäkin mielessä hallituksen olisi otettava käyttöön tiukempi linja, joka kertoo ihmisille sen, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Mikä niiden hiihtokeskusten, viihderavintoloiden ja kauppakeskusten sulkemisessa on niin vaikeaa, kun me näemme selkeästi, että nämä palvelut liikuttavat ihmisiä suosituksista huolimatta..?

Koronan tapainen tartuntatauti on  yhteiskunnan toiminnan kannalta sellainen, että yhteiskunnan toiminnot on kyettävä supistamaan minimiin. Kun katsoin hallituksen listausta kriittisten alojen työntekijöistä, niin näyttäisi siltä, että hallituksella on eri näkemys asiasta. Näin äkkiseltään en keksinyt sellaista työtehtävää, jota hallitus ei olisi listannut kriittiseksi. En oikein ymmärrä, että mihin kriisitilanteessa tarvitsemme vaikkapa nuorisotyötekijää tai miksi julkista liikennettä pitää ajattaa tyhjillään maassa, jossa on lähes kolme miljoonaa yksityisautoa ja näiden tuoma kimppakyytimahdollisuus..? Minun mielestäni kriittiset alat ovat tiivistettynä terveydenhuoltoalan kaikki sektorit, rajavalvonta, yleisen järjestyksen valvonta ja huoltovarmuus, johon kuuluu koko elintarvikeketju tuotannosta kuljetuksien kautta kauppoihin, sekä lääke-, että polttoainekuljetukset.

Talousvaikutuksia toki pelätään ja ne ovatkin todella ikäviä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tästä näyttää nyt olevan erityisen huolissaan punavihreä hallitus, jonka mielestä Suomella on tähän asti ollut varaa roiskia älyttömät määrät rahaa mm. maahanmuuttoon, viherpiiperrykseen ja kehitysapuun kasvattaen samaan aikaan valtionvelkaa.

Ihmishenkiä ei tietenkään pitäisi mitata rahassa, mutta liikenneviraston vuonna 2010 teettämän arvion mukaan yksi ihmishenki olisi tuohon aikaan maksanut himpun vajaat kaksi miljoonaa euroa. Siitä voi ehkä tehdä jonkinlaisia päätelmiä siitä, että mitä toimettomuus mahdollisesti tulisi maksamaan. Ennustaminen tosin on vaikeaa, eikä sitä helpota lainkaan se, että eri arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Brittiläisen Imperial collegen arvio kuolemantapauksista on kymmenkertainen THL:n arvioon nähden, WHO:n arvio taas kaksikymmenkertainen. Lopullista totuutta ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.

Korona vaatii hallitusta toimimaan

Korona-viruksen edetessä seuraan mielenkiinnolla, että löytyykö pääministeri Sanna Marinista todellista johtajuutta vai jääneekö hän historiaan pääministerinä, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäi Vogue-lehden kannessa poseeraaminen. Koronaa koskien mitään päätöksiä ei ole saatu aikaiseksi lukuunottamatta yli 500 henkilön yleisötilaisuuksien kieltämistä. Pääministerin mukaan päätökset kuuluvat THL:lle, THL taas sanoo päätösvastuun kuuluvan hallitukselle. Ongelma näyttää olevan se, ettei kukaan uskalla kantaa vastuuta päätöksistä, joiden seuraukset eivät luonnollisestikaan ole tarpeellisuudestaan huolimatta kansakunnan kannalta mieluisia.

Oleellista olisi kuitenkin nopea toiminta, alkuvaiheen toimilla on suuri merkitys epidemian hidastamisessa. Koulujen ja päiväkotien sulkeminen olisi tällä hetkellä se tärkein asia. Tämä toki voidaan tehdä jokaisessa kunnassa erikseen, mutta on muistettava, että nämä ovat paikallispoliitikoille erittäin isoja ja vaikeita päätöksiä. Valtakunnallinen päätös ja sen tuoma yhtenäinen linja olisi taudin leviämisen kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

Myös kaikki yhteiskunnan kannalta ei-kriittiset kuntien ja valtion toiminnot pitäisi ajaa alas tai siirtää verkon kautta toimiviksi. Näillä tarkoitan kirjastoja, uimahalleja, urheilupaikkoja, mutta myös erilaisia virastoja. Esimerkiksi Kelan toiminnoista hyvin suuri osa voidaan hoitaa verkossa tai etänä puhelimen välityksellä, joten toimipisteiden toimintaa voitaisiin supistaa huomattavasti.

Yhä useammat Euroopan maat ovat laittaneet rajansa kiinni ja näin pitäisi toimia myös meillä, että kykenemme ehkäisemään uuden tautikannan saapumista ulkomailta. Muutoin käy helposti niin, että edellä mainitsemani isot toimet jäävät helposti hyödyttämiksi. Rajojen sulkeminen on täysin mahdollista, vaikka hallituksemme sisäministerin suulla väittääkin muuta. Tähän antaa mahdollisuuden valmiuslaki, mutta ellei siihen haluta siirtyä, niin asia on mahdollista toteuttaa myös Schengen-sopimuksen kautta.

Antti Rinne on tänään 14.3.2020 ehdottanut hallituksen budjetista löytyvän hätämiljardin käyttöönottoa korona-viruksen talousvaikutuksien lieventämiseksi. Tämä on hyvä ehdotus, mutta uskon sen olevan riittämätön. Minun näkemykseni mukaan nyt olisi oikea hetki luopua sekä kehitysavusta että ilmastorahastoista ja suunata nuo varat epidemiasta kärsivien tahojen tukemiseen, että talous saataisiin mahdollisimman nopeasti jaloilleen ilman että syntyy pysyviä pitkäaikaisvaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä talousvaikutukset tulevat olemaan erittäin merkittäviä huolimatta siitä, että seisooko hallitus tumput suorina vai ryhtyykö se toimiin kansalaistensa suojaamiseksi. Pelkään pahoin, että vaikutukset tulevat olemaan rajuja myös pitkällä aikavälillä, sillä talous notkahtaa globaalisti ja vientiteollisuus on kuitenkin meidän taloutemme kivijalka.

Mutta nyt ei ole aika maalailla piruja seinille, vaan on aika toimia. Kansalaiset ovat toimineet esimerkillisesti, siitä iso kiitos. Myös yritykset ovat toteuttaneet rajuja toimia epidemian hidastamiseksi senkin uhalla, että se on tarkoittanut heille mittavia taloudellisia menetyksiä. Vielä pitäisi saada hallitus toimintakykyiseksi, jonkun täytyy osata ottaa vastuu yhteiskunnallisten toimien toteuttamisesta. Tähän mennessä on kuultu lähinnä vain ongelman vähättelyä, vaikka tällaisen kriisin kohdatessa pitäisi kuulla kansakuntaa yhdistävää ja ihmisille toivoa luovaa puhetta, jossa tehtäisiin hyvin selväksi se, että hyvällä yhteishengellä me selviämme tästä.

Pride 2019

Satan loves
Ulkomailla ollaan jo hieman edellä.

Kun edellisvuonna kommentoin julkisesti silloin ensimmäistä kertaa Porvoossa järjestettävää Pride-kulkuetta, nii jouduin massiivisen some-hyökkäyksen kohteeksi. Vihervasemmistolainen ”suvaitsevainen” väki ei suvainnut lainkaan mielipidettäni kulkueesta.  Tämä ei sinänsä yllättänyt, sillä olin tottunut asiaan jo käymissäni keskusteluissa koskien maahanmuuttoa. On suvaitsevaisina itseään pitäviä ihmisiä ja sitten on myös aidosti suvaitsevia ihmisiä, jotka suvaitsevat myös omasta maailmankatsomuksestaan poikkeavia mielipiteitä. Pride-väki kuuluu pääsääntöisesti ensin mainittuun ryhmään, joka ei suvaitse maailmankatsomuksestaan eriäviä mielipiteitä.

Tästä ensimmäisestä Porvoon Pridestä jäi elävästi mieleen se, että nykyinen pääministerimme Antti Rinne marssi kulkueen kärkihahmona. Jostain kumman syystä hän seuraavana päivänä alkoi puhumaan lapsentekotalkoista ja jälleen vihervasemmisto pöyristyi pahemman kerran. Eihän Pride-ikoni nyt voi lapsensynnytystalkoita ehdottaa, kun tietää varsin hyvin, ettei homo- ja lesboväellä ole edellytyksiä lisääntyä. Jokaisen Prideen osallistuvan olisikin syytä kiittää heteroita omasta olemassa olostaan.

Viime vuonna en lomakiireideni vuoksi ehtinyt Prideä kommentoimaan, mutta nyt on taas aika muistuttaa hieman Priden perimmäisestä sanomasta. Se ei suinkaan liity tasa-arvoon, eikä yhdenvertaisuuteen. Mikäli se liittyisi, marssisi porukka mieluummin vaikkapa musliminaisten puolesta. Epätasa-arvoa heidän osaltaan luovat mm. sukupuolielinten silpomiset, hunnuttaminen ja kaavuttaminen, kunniaväkivalta, pakkoavioliitot, sharia-laki ja paljon muuta.

Sen sijaan homo- ja lesboväestöllä asiat näyttäisivät olevan pääsääntöisesti kunnossa. Suurin osa heistä on aivan tavallisia ja tavallisen näköisiä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät erotu massasta mitenkään. Ei heillä ole tarvetta vetää dildoa päähän ja lähteä kadulle huutelemaan seksuaalifantasioistaan. He pitävät sellaista yhtä epänormaalina kuin valtaosa meistä heteroistakin. He ovat pääsääntöisesti hyväksyttyjä yhteiskunnassamme ja siksi monet ihmiset haluavat marssia heidän oikeuksiensa puolesta ymmärtämättä lainkaan sitä, että marssivatkin edistääkseen aivan muita asioita.

Perverssiin touhuun on viety lapsia mukaan. Kuvat tämän vuoden Helsinki pridestä.

Priden perimmäinen tarkoitus näyttäisi olevan se, että se pyrkii edistämään mitä ihmeellisempien  seksuaalisisten häiriötilojen edistymistä ja lisääntymistä yhteiskunnassamme.  Pyritään uskottelemaan ihmisille, että mies voi olla nainen ja nainen voi olla mies ja mieskin voi synnyttää.  Pyritään uskottelemaan, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja jokainen voi koska vain päättää, että mitä sukupuolta on. Me kaikki tiedämme hyvin, että tämä kaikki on bullshittiä, mutta kun valhetta toistetaan tarpeeksi, niin se alkaa muuttumaan todeksi.

Pride-väki haluaa myös kalliit sukupuolenvaihdosleikkaukset yhteiskunnan kustannettaviksi. On puhuttu jopa 6-vuotiaiden lasten oikeudesta päättää omasta sukupuolestaan. Nuorille he haluaisivat syöttää hormoniblokkereita, jotka estävät nuoren normaaliin kehitykseen liittyvän murrosiän alkamisen. Pahinta onkin tämä propaganda, joka kohdistuu häikäilemättä lapsiin ja nuoriin.

Pyhä kirjamme Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homouden. Minä en ole mikään ketään tuomitsemaan, joten tyydyn vain toteamaan, että jokaiseen nisäkäslajiin kuuluu pieni määrä yksilöitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu samaan sukupuoleen. Ihminen ei tee tässä asiassa mitään poikkeusta. Minä en myöskään ole kieltämässä Prideä. Vapaassa maassa jokainen voi järjestää millaisia kulkueita tahansa ja jokaisella on oikeus myös niihin osallistua. Haluan kuitenkin muistuttaa marssille osallistuvia siitä, että mitä näillä marsseilla todellisuudessa halutaan edistää.

Mitenköhän tämäkin kaveri edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta..?

Jos olet osallisumassa kulkueeseen, niin ei muuta kuin dildo päähän ja menoksi. Toivoisin, ettet kuitenkaan lapsia tuohon tilaisuuteen veisi.

Ajatuksia Porvoon liikennesuunnittelusta

Sønder Boulevard
Kuva Köpiksestä Tanskasta. Sønder Boulevardille mahtuvat niin autot, pyörät kuin ihmisetkin.

Kaupunkikehityslautakunta käsittelee Porvoon kaupungin liikennekokeiluja 7.5.2019. Kerron tässä muutamia ajatuksiani siihen liittyen. Suunnitelmaan voi tutustua osoitteessa:

 http://porvoo01.oncloudos.com/kokous/201910946-5-1.PDF?fbclid=IwAR2mQRkEgEYA2vHNkIXFXZkubyUTegifXiN4L7qlkl18dh0Z76E_nTphKZY

Ensimmäisenä huomiona on se, että koko liikennekokeilusuunnitelma näyttäisi pohjautuvan polkupyöräilyn edistämisen ympärille. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä YK:n punavihreät kestävän kehityksen agendat kehottavat muuttamaan ihmisten liikennöimistottumuksia. Valtakunnan tasolla eduskuntaryhmien välinen ilmastotyöryhmä ILMO45 kiteytti asian seuraavasti:

”Kestävien liikkumispalvelujen kehittäminen
Muun muassa joukkoliikennettä ja erilaisia liikkumispaketteja kehitetään. Lisäksi toteutetaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Päästövähennys syntyy liikkumisen siirtymästä, johon ohjataan muilla keinoilla (mm. tiemaksut, polttoainevero). Kustannusarvio 460 miljoonaa euroa/vuosi.”

Joukkoliikenteen kehittämisen osalta olemme hieman voimattomia, ratahankkeet jumittavat edelleen rahan puutteessa, linja-autoliikenteen suhteen vuoroja joudutaan lopettamaan kannattamattomina. Paikallisliikenne tämän kokoisessa kaupungissa ei kustannusten takia voi olla kovinkaan kattavaa. Mielenkiintoisia kokeiluja, kuten kyläkyyti, on kuitenkin meneillään.

Pyöräilyn suhteen olemme melkoisesti jäljessä maailman metropoleja, sillä niistä poiketen meillä on täällä suurimman osan vuodesta sellaiset kelit, ettei polkupyörän selkään nouseminen moniakaan kovasti houkuttele. Itsekin pyöräilen ainoastaan kesäisin. On myös muistettava, että Porvoon noin 50 tuhannesta asukkaasta noin 8 tuhatta asuu haja-asutusalueilla ja oman auton käyttö on pakollista monille taajama-alueilla asuvillekin. Tämä huomioiden keskusta-aluetta olisi mielestäni kehitettävä siten, että se on myös autolla hyvin saavutettavissa. Parkkipaikkoja tulee olla riittävästi järkevällä etäisyydellä.

Yleisenä haaveena kaupunkisuunnittelussa tuntuu olevan kävelykeskusta. Sen puolestapuhujat usein vetoavat ulkomaisiin tutkimuksiin ja hienoihin havainnekuviin, joissa iso määrä ihmisiä patsastelee päämäärättömästi – aina kesäkelissä. Esimerkkejä revitään toki Suomestakin, vaikkapa nyt Oulun Rotuaari ja Jyväskylän kävelykatu. Oulu on väkiluvultaan neljä kertaa isompi kuin Porvoo, Jyväskylä kolme kertaa isompi. Kummatkin ovat yliopistokaupunkeja ja maakuntansa keskuksia. Niissä on toimivat joukkoliikenneyhteydet mukaan lukien toimivat juna- ja lentoyhteydet. Jyväskylässä on toimiva matkakeskus, joka yhdistää juna, linja-auto- ja taksiliikenteen samaan solmukohtaan, keskustaan. Ouluun sellainen on tulossa. Puhutaan siis aivan eri luokan kaupungeista. Porvoo ei ole juurikaan edes pyrkinyt profiloitumaan oman alueensa keskukseksi, vaikka potentiaalia olisi saattanut siihen ollakin.

Kokeilussa haluttaisiin sulkea Kirkkokatu Rihkamakadun ja Papinkadun väliseltä osuudelta. Aikaisemmin on tiettyjen tahojen toimesta puhuttu vuosia autoliikenteen kieltämisestä koko Kirkkokadulta ja kun tämä ei ole saanut tuulta purjeisiin, niin ilmeisesti nyt on keksitty, että jo pienen pätkän sulkeminen torppaa autoliikennettä tehokkaasti. Onko tällaiseen tarvetta..? Käsitykseni mukaan mielipiteet vaihtelevat melkoisesti.   Itse en näe mitään tarvetta kyseisen kadun liikenteen rajoittamiselle. Sitä paitsi autoliikenteen ohjaaminen kiertoteitä pitkin ei ole kovinkaan ilmastoystävällistä toimintaa.

Toinen suljettava kadunpätkä olisi Piispankatu Lundinkadun ja Mannerheiminkadun välillä. Tätä perustellaan lisätilan varaamisella pyöräilijöille. Tämä on kuitenkin pelkkää kiusantekoa autoilijoille, pätkällä kun saavat kuitenkin liikennöidä sekä bussit, että Lundin parkkihallista ulos tulevat autot. Eli mitään kävelykadun etuja ei siis olisi saavutettavissa. Kokeilussa tilaa voitaisiin kai pyöräilijöille raivata ilman läpiajokieltoakin.

Yksi hieman erikoinen kokeilu on Mannerheiminkadun sillan yhden ajokaistan varaaminen pyöräilijöille. Sitä perustellaan sillä, että usein ainoastaan kaupungin läpi menevä vasen kaista on ruuhkautunut. Runeberginkadulle kääntyvällä oikealla kaistalla liikenne on sen verran vähäisempää, ettei ruuhkaa juurikaan ole. Bussiliikenteen sujuvuudesta ollaan niin huolissaan, että Maunu Eerikinkadun kohdalta kaupunkiin päin menevistä kaistoista toinen haluttaisiin muuttaa bussikaistaksi, vaikkei busseilla kyseisellä osuudella ole ollut minkäänlaisia liikennöimisvaikeuksia. Ruuhka-aikoina osa busseista on näyttänyt menevän siltaa pitkin letkan ohi oikeata kaistaa ja siirtynyt vasemman kaistan autojonoon vasta liikennevalojen läheisyydessä. Tämä mahdollisuus poistuu, mikäli sillalta poistetaan oikea kaista kokonaisuudessaan. Siinä ei paljoa tämän kokoluokan kaupungissa täysin turha bussikaista juurikaan auta. Eräs huomionarvoinen seikka ovat hälytysajoneuvot. Kuinka hälytysajoneuvojen on ajateltu ylittävän sillan, mikäli kummallakin kaistalla seisoo autojono ja kolmas kaista on erotettu aidoin polkupyöräliikenteelle..?

Jokikadun osalta polkupyöräilijät haluttaisiin siirtää autoilijoiden sekaan. Ihmispaljouden kannalta se ehkä voisikin olla hyvä asia, mikäli se saataisiin turvallisesti toteutetuksi. Myös Jokikadun väistämisvelvollisuuksia haluttaisiin muuttaa siten, että väistämisvelvollisuus olisi Lundinkadulta ja Raatihuoneenkadulta Jokikadulle saapuvilla. Nykyisellään väistämisvelvollisuus on mielestäni ympäristöön nähden epälooginen, joten muutos voisi olla hyvä, toki nämä risteykset toimisivat vallan mainiosti tasa-arvoisinakin.

Kaupunkipyörät ovat ihan hyvä idea, olemme turistikaupunki ja turistikaupungissa sellaisia pitäisi ollakin. Pidän hyvänä myös pyörätelineitä bussikatoksien yhteydessä, monissa kunnissa sellaiset ovat olleet kovassa käytössä. Muutoin suhtaudun kyllä varauksella suunnitelmiin, joissa tarkoituksena on edistää pelkästään yhden liikenneryhmän liikennöintiä. Autoilla ajetaan keskustoissa hiljaa ja varovaisesti, joten en ymmärrä, että miksi polkupyörälläkään pitäisi päästä keskustoissa etenemään tuhatta ja sataa.  Pikabaanat voisivat sijaita keskustan ulkopuolella. On myös muistettava, että liian suuret satsaukset pyöräilyn edistämiseen voivat olla turhia. Esimerkiksi Helsingissä tänä talvena lumet harjattiin pois pyöräväyliltä kokonaan ennen kuin katuja oli edes aurattu. Silti pyöräilijöitä ei vain juurikaan näkynyt. Mielestäni kaupunkiympäristöä tulisi kehittää siten, että siellä mahtuvat sulassa sovussa liikennöimään kaikki ryhmät, niin autoilijat, polkupyöräilijät, jalankulkijat kuin liikuntarajoitteisetkin.