Kategoria Paikalliset

Porvoon kaupunki on suunnittelemassa hulevesimaksun käyttöönottoa. Tämä maksu on kaava-alueen kiinteistöille vuosittain lankeava lisämaksu sadevesien johtamisesta pois kiinteistöjen alueilta. Maksun suuruudeksi on kaavailtu omakotitalojen osalta noin 80-100 euroa vuodessa, mikä on noin puolet enemmän kuin esimerkiksi Loviisassa. Maksu langetetaan myös yritystonteille, samoin rivi- ja kerrostalotonteille. Näin ollen maksu nostanee myös vuokra-asuntojen vuokratasoa. Maksun tuotosta 800 000 euroa tilitetään Porvoon vedelle, loput varat jäänevät kaupungin puuhastelukassaan.

Tällä hetkellä hulevesimaksu on tietääkseni otettu käyttöön Uudenmaan kunnissa ainoastaan Mäntsälässä ja Loviisassa. Muissakin kunnissa asiaa on toki käsitelty, mutta niissä on päädytty perimään ainoastaan kertaluonteista hulevesijärjestelmään liittymismaksua jos edes sitäkään. Joissain kunnissa vastuu on siirretty kokonaan kunnan harteille, mutta hyvin monessa kunnassa vastuu jaetaan vesilaitoksen ja kunnan välillä. Jaetun vastuun kunnissa vesilaitokset usein perivät kertaluonteista hulevesijärjestelmään liittymismaksua. Suurin osa kunnista, joilla on kokonaisvastuu hulevesien hallinasta, kattavat hulevesijärjestelmän kustannukset verovaroin.

Hulevesimaksun yksi ongelma on sen työllistävä vaikutus. Hulevesimaksurekisterin luominen yli 7000:sta kiinteistöstä on erittäin työläs toimenpide ja sen vuosittainen ylläpito vaatii yhden viranhaltijan kokoaikaisen työpanoksen.

Kuitenkin suurin ongelma on se, että hulevesimaksun määräytymisen kriteerejä on lähes mahdotonta sorvata sellaisiksi, että ne olisivat tasavertaiset. Esimerkiksi Loviisan osalta on kuultu erittäin paljon negatiivista palautetta. Siellä maksua joutuvat sijaintinsa johdosta maksamaan sellaisetkin kiinteistöt, joilla hulevesiasiat on hoidettu kiinteistön omistajan toimesta mallikkaasti esimerkiksi avo-ojin tai puistomaisine alueineen, jotka toimivat imeytyskenttinä.

Tähän mennessä hulevesiasiat ovat hoituneet Porvoossa ilman hulevesimaksuakin. Rankkasateita ja tulvia toki on, mutta niitä on Porvoossa ollut aina. Käytännössä mikään muu ei ole muuttunut kuin laki, joka mahdollistaa hulevesimaksun perimisen. Olen vastustanut hulevesimaksujen käyttöönottoa siitä asti kuin lakimuutosta vielä suunniteltiin.

Toivon, että kaupungin asukkaat ottaisivat kantaa asiaan. Kaupunginvaltuutetuilta toivoisin, että kun asia jossain vaiheessa tulee kaupunginvaltuuston päätettäväksi, niin mietitte tarkkaan, mikä on kaupungin asukkaiden etu tässä asiassa. Se, että hulevesimaksu on otettu yhdeksi talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelman elementiksi ei poista sitä tosiasiaa, että kunnan tulojen lisääminen ei ole mikään talouden tasapainottamistoimi. Se on vain helppo ratkaisu niille poliitikoille, jotka eivät kykene leikkaamaan mistään ylimääräisistä menoista.

Kevin Servin, kaupunginhallituksen jäsen, perussuomalaiset

Porvoon kaupunginvaltuusto kokoontuu tulevana lauantaina 12. marraskuuta 2022 päättämään Porvoon energiaa koskevista asioista.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä on tuloutustavoitteen muuttaminen. Tuloutustavoitteena on tähän asti ollut neljä prosenttia liikevaihdosta, mutta sitä on suunniteltu muutettavaksi kiinteäksi vuodesta 2023 eteenpäin, sillä liikevaihtoon sidottu tulostavoite ei kannusta matalakatteisen toiminnan kasvattamiseen. Tarve muutokseen on käsillä kuitenkin jo nyt vuoden 2022 osalta, sillä liikevaihtoon sidottu tuloutustavoite on ongelmallinen nyt, kun liikevaihto voi nousta taivaisiin, mutta tulosta ei kuitenkaan synny. Tästä syystä nyt esitetään jo vuodelle 2022 kiinteäksi tuloutustavoitteeksi budjettiin kirjattua 2,4 miljoonaa euroa.

Miksi sitten tuloutustavoite pidetään poikkeuksellisessa tilanteessa..? Minun näkemykseni mukaan tuloutustavoitteesta pidetään kiinni siksi, että tuo 2,4 miljoonaa on leivottu sisään kaupungin budjettiin. Mikäli se poistettaisiin, täytyisi tuo summa joko leikata jostain tai sitten kattaa lainarahoituksella. Tuloutustavoite on olemassa siksi, että kaupunki saisi ikään kuin korkoa yhtiöön sijoittamalle reilulle pääomalleen. Tämä kannustaa pitämään yhtiön kaupungin omistuksessa, mikä erityisesti näissä energiamarkkinoiden häiriötilanteissa on tärkeä juttu. Nyt ovat kusessa ne kunnat, jotka helpon pääoman toivossa laittoivat energiayhtiönsä lihoiksi. Nimittäin kunnat itsekin kuluttavat merkittävän määrän sähköä.

Porvoon Energialla on 37 tuhatta energia-asiakasta, niin kotitalouksia kuin yrityksiäkin. Jos tuo summa jaettaisiin asiakkaiden kesken, tekisi se minun laskutaidoillani noin 65 euroa asiakasta kohden. Kun vuodessa on 12 kuukautta, niin kuukausille jaettuna se tekisi reippaat viisi euroa kuukaudessa per asiakas. Viisihenkisessä perheessä se on yksi euro per naama. Jos ihmisten sähkölaskut ovat arviolta kolminkertaistuneet, niin tuon kokoinen säästö sähkölaskussa tuskin kovin montaa ihmistä lohduttaa yritysasiakkaista nyt puhumattakaan.

Keskustelua on herättänyt myös toisena käsiteltävänä asiana oleva Porvoon kaupungin myöntämäksi aiottu 30 miljoonan euron laina poikkeuksellisia markkinahäiriöitä varten. Nyt haluan muistuttaa, että kyse on poikkeusjärjestelystä, jolla halutaan turvata sähkönsaanti Porvoon Energian asiakkaille kaikissa mahdollisissa sähkömarkkinoiden poikkeustilanteissa. Mitä todennäköisimmin lainaa ei koskaan nosteta, mutta se on myönnetty valmiiksi, koska poikkeuksellisessa tilanteessa lainan myöntämiseen liittyvä byrokratia veisi liian paljon aikaa.

Porvoon Energia on vakavarainen ja hyvin hoidettu yhtiö, joten se saa rahoitusta luottolaitoksilta samalla tavoin kuin muutkin energiayhtiöt. Tulevana talvena voi kuitenkin tulla eteen sellainen tilanne, jossa pankki alkaa jarruttamaan luotonantoa energiayhtiöille tai korkotaso nousee kohtuuttomaksi. Kun tuossa aikaisemmin kerroin Porvoon Energian olevan hyvin johdettu yhtiö, niin tämä täysin poikkeuksellisiin markkinahäiriöihin varautuminen etukäteen on mielestäni yksi esimerkki hyvästä johtamisesta.

Ja sitten vielä se kiinnostavin asia, eli tuleeko sähkön hinta nousemaan tulevana talvena..? Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata, sillä ensi talvena sähkömarkkinoilla voi tapahtua isojakin asioita. Porvoon Energia on kuitenkin kaupungin omistama yhtiö ja on ilmoittanut halukkuudestaan myydä sähköä asiakkailleen niin edullisesti kuin se on mahdollista tekemättä tappiota.

Kun kuitenkin noin 70 prosenttia sähköenergiasta ostetaan omavaraisuuden ollessa noin 30 prosenttia, niin sähkön pörssimarkkinahinnalla tulee olemaan merkittävä rooli hinnan muodostumiseen. Vaikein ajanjakso ajoittuu mitä todennäköisimmin ensi vuoden ensimmäiseen kvartaaliin, toivon, että ihmiset selviäisivät sen yli, sillä valtion taholta tuskin apuja tulee ennen ensi syksyn veronpalautuksia jos tulee sittenkään.

Kaupunkikehityslautakunta käsittelee Porvoon kaupungin liikennekokeiluja 7.5.2019. Kerron tässä muutamia ajatuksiani siihen liittyen. Suunnitelmaan voi tutustua osoitteessa:

 http://porvoo01.oncloudos.com/kokous/201910946-5-1.PDF?fbclid=IwAR2mQRkEgEYA2vHNkIXFXZkubyUTegifXiN4L7qlkl18dh0Z76E_nTphKZY

Ensimmäisenä huomiona on se, että koko liikennekokeilusuunnitelma näyttäisi pohjautuvan polkupyöräilyn edistämisen ympärille. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä YK:n punavihreät kestävän kehityksen agendat kehottavat muuttamaan ihmisten liikennöimistottumuksia. Valtakunnan tasolla eduskuntaryhmien välinen ilmastotyöryhmä ILMO45 kiteytti asian seuraavasti:

”Kestävien liikkumispalvelujen kehittäminen
Muun muassa joukkoliikennettä ja erilaisia liikkumispaketteja kehitetään. Lisäksi toteutetaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Päästövähennys syntyy liikkumisen siirtymästä, johon ohjataan muilla keinoilla (mm. tiemaksut, polttoainevero). Kustannusarvio 460 miljoonaa euroa/vuosi.”

Joukkoliikenteen kehittämisen osalta olemme hieman voimattomia, ratahankkeet jumittavat edelleen rahan puutteessa, linja-autoliikenteen suhteen vuoroja joudutaan lopettamaan kannattamattomina. Paikallisliikenne tämän kokoisessa kaupungissa ei kustannusten takia voi olla kovinkaan kattavaa. Mielenkiintoisia kokeiluja, kuten kyläkyyti, on kuitenkin meneillään.

Pyöräilyn suhteen olemme melkoisesti jäljessä maailman metropoleja, sillä niistä poiketen meillä on täällä suurimman osan vuodesta sellaiset kelit, ettei polkupyörän selkään nouseminen moniakaan kovasti houkuttele. Itsekin pyöräilen ainoastaan kesäisin. On myös muistettava, että Porvoon noin 50 tuhannesta asukkaasta noin 8 tuhatta asuu haja-asutusalueilla ja oman auton käyttö on pakollista monille taajama-alueilla asuvillekin. Tämä huomioiden keskusta-aluetta olisi mielestäni kehitettävä siten, että se on myös autolla hyvin saavutettavissa. Parkkipaikkoja tulee olla riittävästi järkevällä etäisyydellä.

Yleisenä haaveena kaupunkisuunnittelussa tuntuu olevan kävelykeskusta. Sen puolestapuhujat usein vetoavat ulkomaisiin tutkimuksiin ja hienoihin havainnekuviin, joissa iso määrä ihmisiä patsastelee päämäärättömästi – aina kesäkelissä. Esimerkkejä revitään toki Suomestakin, vaikkapa nyt Oulun Rotuaari ja Jyväskylän kävelykatu. Oulu on väkiluvultaan neljä kertaa isompi kuin Porvoo, Jyväskylä kolme kertaa isompi. Kummatkin ovat yliopistokaupunkeja ja maakuntansa keskuksia. Niissä on toimivat joukkoliikenneyhteydet mukaan lukien toimivat juna- ja lentoyhteydet. Jyväskylässä on toimiva matkakeskus, joka yhdistää juna, linja-auto- ja taksiliikenteen samaan solmukohtaan, keskustaan. Ouluun sellainen on tulossa. Puhutaan siis aivan eri luokan kaupungeista. Porvoo ei ole juurikaan edes pyrkinyt profiloitumaan oman alueensa keskukseksi, vaikka potentiaalia olisi saattanut siihen ollakin.

Kokeilussa haluttaisiin sulkea Kirkkokatu Rihkamakadun ja Papinkadun väliseltä osuudelta. Aikaisemmin on tiettyjen tahojen toimesta puhuttu vuosia autoliikenteen kieltämisestä koko Kirkkokadulta ja kun tämä ei ole saanut tuulta purjeisiin, niin ilmeisesti nyt on keksitty, että jo pienen pätkän sulkeminen torppaa autoliikennettä tehokkaasti. Onko tällaiseen tarvetta..? Käsitykseni mukaan mielipiteet vaihtelevat melkoisesti.   Itse en näe mitään tarvetta kyseisen kadun liikenteen rajoittamiselle. Sitä paitsi autoliikenteen ohjaaminen kiertoteitä pitkin ei ole kovinkaan ilmastoystävällistä toimintaa.

Toinen suljettava kadunpätkä olisi Piispankatu Lundinkadun ja Mannerheiminkadun välillä. Tätä perustellaan lisätilan varaamisella pyöräilijöille. Tämä on kuitenkin pelkkää kiusantekoa autoilijoille, pätkällä kun saavat kuitenkin liikennöidä sekä bussit, että Lundin parkkihallista ulos tulevat autot. Eli mitään kävelykadun etuja ei siis olisi saavutettavissa. Kokeilussa tilaa voitaisiin kai pyöräilijöille raivata ilman läpiajokieltoakin.

Yksi hieman erikoinen kokeilu on Mannerheiminkadun sillan yhden ajokaistan varaaminen pyöräilijöille. Sitä perustellaan sillä, että usein ainoastaan kaupungin läpi menevä vasen kaista on ruuhkautunut. Runeberginkadulle kääntyvällä oikealla kaistalla liikenne on sen verran vähäisempää, ettei ruuhkaa juurikaan ole. Bussiliikenteen sujuvuudesta ollaan niin huolissaan, että Maunu Eerikinkadun kohdalta kaupunkiin päin menevistä kaistoista toinen haluttaisiin muuttaa bussikaistaksi, vaikkei busseilla kyseisellä osuudella ole ollut minkäänlaisia liikennöimisvaikeuksia. Ruuhka-aikoina osa busseista on näyttänyt menevän siltaa pitkin letkan ohi oikeata kaistaa ja siirtynyt vasemman kaistan autojonoon vasta liikennevalojen läheisyydessä. Tämä mahdollisuus poistuu, mikäli sillalta poistetaan oikea kaista kokonaisuudessaan. Siinä ei paljoa tämän kokoluokan kaupungissa täysin turha bussikaista juurikaan auta. Eräs huomionarvoinen seikka ovat hälytysajoneuvot. Kuinka hälytysajoneuvojen on ajateltu ylittävän sillan, mikäli kummallakin kaistalla seisoo autojono ja kolmas kaista on erotettu aidoin polkupyöräliikenteelle..?

Jokikadun osalta polkupyöräilijät haluttaisiin siirtää autoilijoiden sekaan. Ihmispaljouden kannalta se ehkä voisikin olla hyvä asia, mikäli se saataisiin turvallisesti toteutetuksi. Myös Jokikadun väistämisvelvollisuuksia haluttaisiin muuttaa siten, että väistämisvelvollisuus olisi Lundinkadulta ja Raatihuoneenkadulta Jokikadulle saapuvilla. Nykyisellään väistämisvelvollisuus on mielestäni ympäristöön nähden epälooginen, joten muutos voisi olla hyvä, toki nämä risteykset toimisivat vallan mainiosti tasa-arvoisinakin.

Kaupunkipyörät ovat ihan hyvä idea, olemme turistikaupunki ja turistikaupungissa sellaisia pitäisi ollakin. Pidän hyvänä myös pyörätelineitä bussikatoksien yhteydessä, monissa kunnissa sellaiset ovat olleet kovassa käytössä. Muutoin suhtaudun kyllä varauksella suunnitelmiin, joissa tarkoituksena on edistää pelkästään yhden liikenneryhmän liikennöintiä. Autoilla ajetaan keskustoissa hiljaa ja varovaisesti, joten en ymmärrä, että miksi polkupyörälläkään pitäisi päästä keskustoissa etenemään tuhatta ja sataa.  Pikabaanat voisivat sijaita keskustan ulkopuolella. On myös muistettava, että liian suuret satsaukset pyöräilyn edistämiseen voivat olla turhia. Esimerkiksi Helsingissä tänä talvena lumet harjattiin pois pyöräväyliltä kokonaan ennen kuin katuja oli edes aurattu. Silti pyöräilijöitä ei vain juurikaan näkynyt. Mielestäni kaupunkiympäristöä tulisi kehittää siten, että siellä mahtuvat sulassa sovussa liikennöimään kaikki ryhmät, niin autoilijat, polkupyöräilijät, jalankulkijat kuin liikuntarajoitteisetkin.