Porvoon kaupunki on suunnittelemassa hulevesimaksun käyttöönottoa. Tämä maksu on kaava-alueen kiinteistöille vuosittain lankeava lisämaksu sadevesien johtamisesta pois kiinteistöjen alueilta. Maksun suuruudeksi on kaavailtu omakotitalojen osalta noin 80-100 euroa vuodessa, mikä on noin puolet enemmän kuin esimerkiksi Loviisassa. Maksu langetetaan myös yritystonteille, samoin rivi- ja kerrostalotonteille. Näin ollen maksu nostanee myös vuokra-asuntojen vuokratasoa. Maksun tuotosta 800 000 euroa tilitetään Porvoon vedelle, loput varat jäänevät kaupungin puuhastelukassaan.
Tällä hetkellä hulevesimaksu on tietääkseni otettu käyttöön Uudenmaan kunnissa ainoastaan Mäntsälässä ja Loviisassa. Muissakin kunnissa asiaa on toki käsitelty, mutta niissä on päädytty perimään ainoastaan kertaluonteista hulevesijärjestelmään liittymismaksua jos edes sitäkään. Joissain kunnissa vastuu on siirretty kokonaan kunnan harteille, mutta hyvin monessa kunnassa vastuu jaetaan vesilaitoksen ja kunnan välillä. Jaetun vastuun kunnissa vesilaitokset usein perivät kertaluonteista hulevesijärjestelmään liittymismaksua. Suurin osa kunnista, joilla on kokonaisvastuu hulevesien hallinasta, kattavat hulevesijärjestelmän kustannukset verovaroin.
Hulevesimaksun yksi ongelma on sen työllistävä vaikutus. Hulevesimaksurekisterin luominen yli 7000:sta kiinteistöstä on erittäin työläs toimenpide ja sen vuosittainen ylläpito vaatii yhden viranhaltijan kokoaikaisen työpanoksen.
Kuitenkin suurin ongelma on se, että hulevesimaksun määräytymisen kriteerejä on lähes mahdotonta sorvata sellaisiksi, että ne olisivat tasavertaiset. Esimerkiksi Loviisan osalta on kuultu erittäin paljon negatiivista palautetta. Siellä maksua joutuvat sijaintinsa johdosta maksamaan sellaisetkin kiinteistöt, joilla hulevesiasiat on hoidettu kiinteistön omistajan toimesta mallikkaasti esimerkiksi avo-ojin tai puistomaisine alueineen, jotka toimivat imeytyskenttinä.
Tähän mennessä hulevesiasiat ovat hoituneet Porvoossa ilman hulevesimaksuakin. Rankkasateita ja tulvia toki on, mutta niitä on Porvoossa ollut aina. Käytännössä mikään muu ei ole muuttunut kuin laki, joka mahdollistaa hulevesimaksun perimisen. Olen vastustanut hulevesimaksujen käyttöönottoa siitä asti kuin lakimuutosta vielä suunniteltiin.
Toivon, että kaupungin asukkaat ottaisivat kantaa asiaan. Kaupunginvaltuutetuilta toivoisin, että kun asia jossain vaiheessa tulee kaupunginvaltuuston päätettäväksi, niin mietitte tarkkaan, mikä on kaupungin asukkaiden etu tässä asiassa. Se, että hulevesimaksu on otettu yhdeksi talouden tuottavuus- ja tasapainotusohjelman elementiksi ei poista sitä tosiasiaa, että kunnan tulojen lisääminen ei ole mikään talouden tasapainottamistoimi. Se on vain helppo ratkaisu niille poliitikoille, jotka eivät kykene leikkaamaan mistään ylimääräisistä menoista.
Kevin Servin, kaupunginhallituksen jäsen, perussuomalaiset
Kun edellisvuonna kommentoin julkisesti silloin ensimmäistä kertaa Porvoossa järjestettävää Pride-kulkuetta, nii jouduin massiivisen some-hyökkäyksen kohteeksi. Vihervasemmistolainen ”suvaitsevainen” väki ei suvainnut lainkaan mielipidettäni kulkueesta. Tämä ei sinänsä yllättänyt, sillä olin tottunut asiaan jo käymissäni keskusteluissa koskien maahanmuuttoa. On suvaitsevaisina itseään pitäviä ihmisiä ja sitten on myös aidosti suvaitsevia ihmisiä, jotka suvaitsevat myös omasta maailmankatsomuksestaan poikkeavia mielipiteitä. Pride-väki kuuluu pääsääntöisesti ensin mainittuun ryhmään, joka ei suvaitse maailmankatsomuksestaan eriäviä mielipiteitä.
Tästä ensimmäisestä
Porvoon Pridestä jäi elävästi mieleen se, että nykyinen pääministerimme Antti
Rinne marssi kulkueen kärkihahmona. Jostain kumman syystä hän seuraavana
päivänä alkoi puhumaan lapsentekotalkoista ja jälleen vihervasemmisto pöyristyi
pahemman kerran. Eihän Pride-ikoni nyt voi lapsensynnytystalkoita ehdottaa, kun
tietää varsin hyvin, ettei homo- ja lesboväellä ole edellytyksiä lisääntyä.
Jokaisen Prideen osallistuvan olisikin syytä kiittää heteroita omasta olemassa
olostaan.
Viime vuonna en lomakiireideni vuoksi ehtinyt Prideä kommentoimaan, mutta nyt
on taas aika muistuttaa hieman Priden perimmäisestä sanomasta. Se ei suinkaan
liity tasa-arvoon, eikä yhdenvertaisuuteen. Mikäli se liittyisi, marssisi
porukka mieluummin vaikkapa musliminaisten puolesta. Epätasa-arvoa heidän
osaltaan luovat mm. sukupuolielinten silpomiset, hunnuttaminen ja
kaavuttaminen, kunniaväkivalta, pakkoavioliitot, sharia-laki ja paljon muuta.
Sen sijaan homo- ja lesboväestöllä asiat näyttäisivät olevan pääsääntöisesti
kunnossa. Suurin osa heistä on aivan tavallisia ja tavallisen näköisiä
työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät erotu massasta mitenkään. Ei heillä ole
tarvetta vetää dildoa päähän ja lähteä kadulle huutelemaan
seksuaalifantasioistaan. He pitävät sellaista yhtä epänormaalina kuin valtaosa
meistä heteroistakin. He ovat pääsääntöisesti hyväksyttyjä yhteiskunnassamme ja
siksi monet ihmiset haluavat marssia heidän oikeuksiensa puolesta ymmärtämättä
lainkaan sitä, että marssivatkin edistääkseen aivan muita asioita.
Priden perimmäinen
tarkoitus näyttäisi olevan se, että se pyrkii edistämään mitä
ihmeellisempien seksuaalisisten
häiriötilojen edistymistä ja lisääntymistä yhteiskunnassamme. Pyritään uskottelemaan ihmisille, että mies
voi olla nainen ja nainen voi olla mies ja mieskin voi synnyttää. Pyritään uskottelemaan, että sukupuolia on
enemmän kuin kaksi ja jokainen voi koska vain päättää, että mitä sukupuolta on.
Me kaikki tiedämme hyvin, että tämä kaikki on bullshittiä, mutta kun valhetta
toistetaan tarpeeksi, niin se alkaa muuttumaan todeksi.
Pride-väki haluaa
myös kalliit sukupuolenvaihdosleikkaukset yhteiskunnan kustannettaviksi. On
puhuttu jopa 6-vuotiaiden lasten oikeudesta päättää omasta sukupuolestaan.
Nuorille he haluaisivat syöttää hormoniblokkereita, jotka estävät nuoren
normaaliin kehitykseen liittyvän murrosiän alkamisen. Pahinta onkin tämä
propaganda, joka kohdistuu häikäilemättä lapsiin ja nuoriin.
Pyhä kirjamme
Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homouden. Minä en ole mikään ketään
tuomitsemaan, joten tyydyn vain toteamaan, että jokaiseen nisäkäslajiin kuuluu
pieni määrä yksilöitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu samaan
sukupuoleen. Ihminen ei tee tässä asiassa mitään poikkeusta. Minä en myöskään
ole kieltämässä Prideä. Vapaassa maassa jokainen voi järjestää millaisia
kulkueita tahansa ja jokaisella on oikeus myös niihin osallistua. Haluan
kuitenkin muistuttaa marssille osallistuvia siitä, että mitä näillä marsseilla
todellisuudessa halutaan edistää.
Jos olet
osallisumassa kulkueeseen, niin ei muuta kuin dildo päähän ja menoksi.
Toivoisin, ettet kuitenkaan lapsia tuohon tilaisuuteen veisi.
Kaupunkikehityslautakunta käsittelee Porvoon kaupungin liikennekokeiluja 7.5.2019. Kerron tässä muutamia ajatuksiani siihen liittyen. Suunnitelmaan voi tutustua osoitteessa:
Ensimmäisenä
huomiona on se, että koko liikennekokeilusuunnitelma näyttäisi pohjautuvan
polkupyöräilyn edistämisen ympärille. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä YK:n
punavihreät kestävän kehityksen agendat kehottavat muuttamaan ihmisten
liikennöimistottumuksia. Valtakunnan tasolla eduskuntaryhmien välinen
ilmastotyöryhmä ILMO45 kiteytti asian seuraavasti:
”Kestävien liikkumispalvelujen kehittäminen Muun muassa joukkoliikennettä ja erilaisia liikkumispaketteja kehitetään. Lisäksi toteutetaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Päästövähennys syntyy liikkumisen siirtymästä, johon ohjataan muilla keinoilla (mm. tiemaksut, polttoainevero). Kustannusarvio 460 miljoonaa euroa/vuosi.”
Joukkoliikenteen kehittämisen osalta olemme hieman voimattomia, ratahankkeet jumittavat edelleen rahan puutteessa, linja-autoliikenteen suhteen vuoroja joudutaan lopettamaan kannattamattomina. Paikallisliikenne tämän kokoisessa kaupungissa ei kustannusten takia voi olla kovinkaan kattavaa. Mielenkiintoisia kokeiluja, kuten kyläkyyti, on kuitenkin meneillään.
Pyöräilyn suhteen
olemme melkoisesti jäljessä maailman metropoleja, sillä niistä poiketen meillä
on täällä suurimman osan vuodesta sellaiset kelit, ettei polkupyörän selkään
nouseminen moniakaan kovasti houkuttele. Itsekin pyöräilen ainoastaan kesäisin.
On myös muistettava, että Porvoon noin 50 tuhannesta asukkaasta noin 8 tuhatta
asuu haja-asutusalueilla ja oman auton käyttö on pakollista monille
taajama-alueilla asuvillekin. Tämä huomioiden keskusta-aluetta olisi mielestäni
kehitettävä siten, että se on myös autolla hyvin saavutettavissa.
Parkkipaikkoja tulee olla riittävästi järkevällä etäisyydellä.
Yleisenä haaveena
kaupunkisuunnittelussa tuntuu olevan kävelykeskusta. Sen puolestapuhujat usein
vetoavat ulkomaisiin tutkimuksiin ja hienoihin havainnekuviin, joissa iso määrä
ihmisiä patsastelee päämäärättömästi – aina kesäkelissä. Esimerkkejä revitään
toki Suomestakin, vaikkapa nyt Oulun Rotuaari ja Jyväskylän kävelykatu. Oulu on
väkiluvultaan neljä kertaa isompi kuin Porvoo, Jyväskylä kolme kertaa isompi.
Kummatkin ovat yliopistokaupunkeja ja maakuntansa keskuksia. Niissä on toimivat
joukkoliikenneyhteydet mukaan lukien toimivat juna- ja lentoyhteydet.
Jyväskylässä on toimiva matkakeskus, joka yhdistää juna, linja-auto- ja
taksiliikenteen samaan solmukohtaan, keskustaan. Ouluun sellainen on tulossa.
Puhutaan siis aivan eri luokan kaupungeista. Porvoo ei ole juurikaan edes
pyrkinyt profiloitumaan oman alueensa keskukseksi, vaikka potentiaalia olisi
saattanut siihen ollakin.
Kokeilussa
haluttaisiin sulkea Kirkkokatu Rihkamakadun ja Papinkadun väliseltä osuudelta.
Aikaisemmin on tiettyjen tahojen toimesta puhuttu vuosia autoliikenteen
kieltämisestä koko Kirkkokadulta ja kun tämä ei ole saanut tuulta purjeisiin,
niin ilmeisesti nyt on keksitty, että jo pienen pätkän sulkeminen torppaa
autoliikennettä tehokkaasti. Onko tällaiseen tarvetta..? Käsitykseni mukaan
mielipiteet vaihtelevat melkoisesti.
Itse en näe mitään tarvetta kyseisen kadun liikenteen rajoittamiselle.
Sitä paitsi autoliikenteen ohjaaminen kiertoteitä pitkin ei ole kovinkaan
ilmastoystävällistä toimintaa.
Toinen suljettava kadunpätkä olisi Piispankatu Lundinkadun ja Mannerheiminkadun välillä. Tätä perustellaan lisätilan varaamisella pyöräilijöille. Tämä on kuitenkin pelkkää kiusantekoa autoilijoille, pätkällä kun saavat kuitenkin liikennöidä sekä bussit, että Lundin parkkihallista ulos tulevat autot. Eli mitään kävelykadun etuja ei siis olisi saavutettavissa. Kokeilussa tilaa voitaisiin kai pyöräilijöille raivata ilman läpiajokieltoakin.
Yksi hieman
erikoinen kokeilu on Mannerheiminkadun sillan yhden ajokaistan varaaminen
pyöräilijöille. Sitä perustellaan sillä, että usein ainoastaan kaupungin läpi
menevä vasen kaista on ruuhkautunut. Runeberginkadulle kääntyvällä oikealla
kaistalla liikenne on sen verran vähäisempää, ettei ruuhkaa juurikaan ole.
Bussiliikenteen sujuvuudesta ollaan niin huolissaan, että Maunu Eerikinkadun
kohdalta kaupunkiin päin menevistä kaistoista toinen haluttaisiin muuttaa
bussikaistaksi, vaikkei busseilla kyseisellä osuudella ole ollut minkäänlaisia
liikennöimisvaikeuksia. Ruuhka-aikoina osa busseista on näyttänyt menevän
siltaa pitkin letkan ohi oikeata kaistaa ja siirtynyt vasemman kaistan
autojonoon vasta liikennevalojen läheisyydessä. Tämä mahdollisuus poistuu,
mikäli sillalta poistetaan oikea kaista kokonaisuudessaan. Siinä ei paljoa
tämän kokoluokan kaupungissa täysin turha bussikaista juurikaan auta. Eräs
huomionarvoinen seikka ovat hälytysajoneuvot. Kuinka hälytysajoneuvojen on
ajateltu ylittävän sillan, mikäli kummallakin kaistalla seisoo autojono ja
kolmas kaista on erotettu aidoin polkupyöräliikenteelle..?
Jokikadun osalta polkupyöräilijät haluttaisiin siirtää autoilijoiden sekaan. Ihmispaljouden kannalta se ehkä voisikin olla hyvä asia, mikäli se saataisiin turvallisesti toteutetuksi. Myös Jokikadun väistämisvelvollisuuksia haluttaisiin muuttaa siten, että väistämisvelvollisuus olisi Lundinkadulta ja Raatihuoneenkadulta Jokikadulle saapuvilla. Nykyisellään väistämisvelvollisuus on mielestäni ympäristöön nähden epälooginen, joten muutos voisi olla hyvä, toki nämä risteykset toimisivat vallan mainiosti tasa-arvoisinakin.
Kaupunkipyörät ovat
ihan hyvä idea, olemme turistikaupunki ja turistikaupungissa sellaisia pitäisi
ollakin. Pidän hyvänä myös pyörätelineitä bussikatoksien yhteydessä, monissa
kunnissa sellaiset ovat olleet kovassa käytössä. Muutoin suhtaudun kyllä varauksella
suunnitelmiin, joissa tarkoituksena on edistää pelkästään yhden liikenneryhmän
liikennöintiä. Autoilla ajetaan keskustoissa hiljaa ja varovaisesti, joten en
ymmärrä, että miksi polkupyörälläkään pitäisi päästä keskustoissa etenemään
tuhatta ja sataa. Pikabaanat voisivat
sijaita keskustan ulkopuolella. On myös muistettava, että liian suuret
satsaukset pyöräilyn edistämiseen voivat olla turhia. Esimerkiksi Helsingissä
tänä talvena lumet harjattiin pois pyöräväyliltä kokonaan ennen kuin katuja oli
edes aurattu. Silti pyöräilijöitä ei vain juurikaan näkynyt. Mielestäni
kaupunkiympäristöä tulisi kehittää siten, että siellä mahtuvat sulassa sovussa
liikennöimään kaikki ryhmät, niin autoilijat, polkupyöräilijät, jalankulkijat
kuin liikuntarajoitteisetkin.