Blogi

Kyllähän oli pettymys tämän päiväinen eduskunnan äänestys koskien hoitoalan pakkorokotuksia. Jo muutenkin työvoimapulasta kärsivälle alalle aiheutetaan lisäongelmia, joiden seurauksena yhä useampi siirtyy pois alalta. Tämä aiheuttanee sen, että jäljelle jäävien työmäärä ja ahdinko vain kasvaa. Tilastojen valossa meillä ei ole täällä Suomessa olemassa mitään sellaista tilannetta, että näin vakava ihmisoikeuksien loukkaus olisi mitenkään perusteltavissa.

Äänestystulos oli 107 pakkorokotuksen puolesta ja 32 sitä vastaan. Peräti 60 ehdokasta oli poissa näinkin tärkeästä äänestyksestä. Poissaolleiden joukosta erottautui selkeästi nimiä, jotka todennäköisesti olivat poissa äänestyksestä siksi, että arvelivat pakkorokotusta kannattavan äänensä karkottavan äänestäjiään. Jos oma politiikka perustuu äänten kalasteluun eturyhmiä mielistelemällä, niin on turvallisinta jättäytyä kokonaan pois näin syvästi kansaa kahtia jakavista äänestyksistä.

Pakkorokotuksissa ei ole kysymys riskiryhmien suojaamisesta. On hyvin tiedossa, että rokote varsin huonosti estää saamasta tartuntaa ja varsin huonosti estää sen levittämistä. Jos riskiryhmiä haluttaisiin suojata, niin silloin riskiryhmien parissa työskenteleviltä vaadittaisiin säännölliset pikatestit esimerkiksi kolmen vuorokauden välein. Testillä terveeksi todettu ei tautia tartuta.

Ja mitäpä tapahtuu seuraavaksi..? Kovasti tuolla kulisseissa huhutaan jo pakkorokotuksien laajentamista hoitoalan lisäksi myös muille aloille. Veikkaankin, että tämä on vasta pelkkä päänavaus laajemmille pakkorokotuksille. On helppo aloittaa pakkorokotukset ryhmästä, jolle ne voidaan kaikkein helpoiten perustella. Ketä seuraavaksi, rekkakuskit, kaupanalan työntekijät, rakennusala vai joku muu..? Vain mielikuvitus on rajana kun rokottamisesta on tullut sairas pakkomielle.

Tässä vielä äänestyksen tuloslista edustajakohtaisesti. Jaa kannattaa pakkorokotusta, ei vastustaa sitä.

Adlercreutz Anders /r	Jaa
Aittakumpu Pekka /kesk	Jaa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr	Jaa
Andersson Li /vas	Poissa
Antikainen Sanna /ps	Ei
Asell Marko /sd	Jaa
Autto Heikki /kok	Jaa
Berg Kim /sd	Jaa
Bergqvist Sandra /r	Jaa
Biaudet Eva /r	Jaa
Blomqvist Thomas /r	Poissa
Eerola Juho /ps	Ei
Eestilä Markku /kok	Poissa
Elo Tiina /vihr	Jaa
Elomaa Ritva /ps	Ei
Eloranta Eeva-Johanna /sd	Jaa
Eskelinen Seppo /sd	Jaa
Essayah Sari /kd	Ei
Filatov Tarja /sd	Jaa
Forsgrén Bella /vihr	Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok	Jaa
Gustafsson Jukka /sd	Jaa
Guzenina Maria /sd	Jaa
Haatainen Tuula /sd	Jaa
Haavisto Pekka /vihr	Jaa
Halla-aho Jussi /ps	Poissa
Harakka Timo /sd	Poissa
Harjanne Atte /vihr	Jaa
Harkimo Harry /liik	Jaa
Hassi Satu /vihr	Jaa
Heikkinen Hannakaisa /kesk	Poissa
Heikkinen Janne /kok	Poissa
Heinonen Timo /kok	Poissa
Heinäluoma Eveliina /sd	Jaa
Henriksson Anna-Maja /r	Poissa
Holopainen Hanna /vihr	Jaa
Holopainen Mari /vihr	Jaa
Honkasalo Veronika /vas	Jaa
Honkonen Petri /kesk	Poissa
Hopsu Inka /vihr	Jaa
Hoskonen Hannu /kesk	Jaa
Huru Petri /ps	Ei
Huttunen Hanna /kesk	Poissa
Hyrkkö Saara /vihr	Jaa
Häkkänen Antti /kok	Poissa
Hänninen Katja /vas	Poissa
Immonen Olli /ps	Ei
Jokinen Kalle /kok	Poissa
Junnila Vilhelm /ps	Poissa
Juuso Kaisa /ps	Ei
Juvonen Arja /ps	Ei
Järvinen Heli /vihr	Poissa
Kaikkonen Antti /kesk	Jaa
Kaleva Atte /kok	Jaa
Kalli Eeva /kesk	Jaa
Kalmari Anne /kesk	Jaa
Kanerva Ilkka /kok	Poissa
Kankaanniemi Toimi /ps	Poissa
Kari Emma /vihr	Poissa
Kari Mika /sd	Jaa
Kauma Pia /kok	Jaa
Kaunisto Ville /kok	Jaa
Kautto Juho /vas	Poissa
Kemppi Hilkka /kesk	Jaa
Keto-Huovinen Pihla /kok	Jaa
Kettunen Tuomas /kesk	Jaa
Kiljunen Anneli /sd	Jaa
Kiljunen Kimmo /sd	Jaa
Kilpi Marko /kok	Poissa
Kinnunen Jari /kok	Poissa
Kinnunen Mikko /kesk	Jaa
Kiuru Krista /sd	Jaa
Kiuru Pauli /kok	Jaa
Kivelä Mai /vas	Jaa
Kiviranta Esko /kesk	Jaa
Kivisaari Pasi /kesk	Jaa
Kontula Anna /vas	Jaa
Koponen Ari /ps	Ei
Koponen Noora /vihr	Poissa
Kopra Jukka /kok	Jaa
Koskela Jari /ps	Ei
Koskinen Johannes /sd	Jaa
Kosonen Hanna /kesk	Jaa
Kotiaho Jouni /ps	Poissa
Koulumies Terhi /kok	Jaa
Kulmuni Katri /kesk	Poissa
Kurvinen Antti /kesk	Jaa
Kvarnström Johan /sd	Jaa
Kyllönen Merja /vas	Poissa
Kymäläinen Suna /sd	Jaa
Kärnä Mikko /kesk	Poissa
Könttä Joonas /kesk	Jaa
Laakso Sheikki /ps	Ei
Laiho Mia /kok	Jaa
Laukkanen Antero /kd	Ei
Lehto Rami /ps	Ei
Leppä Jari /kesk	Jaa
Lindén Aki /sd	Jaa
Lindtman Antti /sd	Jaa
Lintilä Mika /kesk	Poissa
Lohi Markus /kesk	Jaa
Lohikoski Pia /vas	Jaa
Lundén Mikko /ps	Ei
Löfström Mats /r	Poissa
Malm Niina /sd	Jaa
Marin Sanna /sd	Jaa
Marttinen Matias /kok	Jaa
Mattila Hanna-Leena /kesk	Jaa
Meri Leena /ps	Ei
Mikkonen Krista /vihr	Jaa
Multala Sari /kok	Poissa
Mustajärvi Markus /vas	Jaa
Mykkänen Kai /kok	Jaa
Myllykoski Jari /vas	Poissa
Mäenpää Juha /ps	Ei
Mäkelä Jani /ps	Ei
Mäkinen Riitta /sd	Jaa
Mäkisalo-Ropponen Merja /sd	Poissa
Mäkynen Jukka /ps	Ei
Mäkynen Matias /sd	Jaa
Niemi Veijo /ps	Ei
Niikko Mika /ps	Poissa
Norrback Anders /r	Jaa
Nurminen Ilmari /sd	Poissa
Ohisalo Maria /vihr	Poissa
Ojala-Niemelä Johanna /sd	Poissa
Ollikainen Mikko /r	Jaa
Orpo Petteri /kok	Jaa
Ovaska Jouni /kesk	Jaa
Paatero Sirpa /sd	Jaa
Packalén Tom /ps	Poissa
Pekonen Aino-Kaisa /vas	Jaa
Pelkonen Jaana /kok	Jaa
Peltokangas Mauri /ps	Ei
Petelius Pirkka-Pekka /vihr	Poissa
Piirainen Raimo /sd	Poissa
Pirttilahti Arto /kesk	Jaa
Pitko Jenni /vihr	Poissa
Puisto Sakari /ps	Ei
Purra Riikka /ps	Ei
Pylväs Juha /kesk	Jaa
Ranne Lulu /ps	Ei
Rantanen Mari /ps	Ei
Rantanen Piritta /sd	Jaa
Rehn-Kivi Veronica /r	Jaa
Reijonen Minna /ps	Poissa
Rinne Antti /sd	Poissa
Risikko Paula /kok	Jaa
Ronkainen Jari /ps	Ei
Rydman Wille /kok	Jaa
Räsänen Päivi /kd	Ei
Saarikko Annika /kesk	Poissa
Said Ahmed Suldaan /vas	Jaa
Salonen Kristiina /sd	Poissa
Sankelo Janne /kok	Jaa
Saramo Jussi /vas	Jaa
Sarkkinen Hanna /vas	Jaa
Sarkomaa Sari /kok	Jaa
Satonen Arto /kok	Jaa
Savio Sami /ps	Poissa
Savola Mikko /kesk	Jaa
Semi Matti /vas	Jaa
Simula Jenna /ps	Ei
Sipilä Juha /kesk	Jaa
Sirén Saara-Sofia /kok	Jaa
Sjöblom Ruut /kok	Poissa
Skinnari Ville /sd	Jaa
Slunga-Poutsalo Riikka /ps	Ei
Soinikoski Mirka /vihr	Jaa
Strand Joakim /r	Poissa
Suomela Iiris /vihr	Jaa
Taee Hussein /sd	Poissa
Taimela Katja /sd	Jaa
Talvitie Mari-Leena /kok	Poissa
Tanus Sari /kd	Poissa
Tavio Ville /ps	Ei
Tolvanen Kari /kok	Jaa
Torniainen Ari /kesk	Jaa
Tuomioja Erkki /sd	Jaa
Tuppurainen Tytti /sd	Poissa
Turtiainen Ano /vkk	Ei
Tynkkynen Sebastian /ps	Ei
Vallin Veikko /ps	Poissa
Wallinheimo Sinuhe /kok	Jaa
Valtonen Elina /kok	Poissa
Vanhanen Matti /kesk	Jaa
Werning Paula /sd	Jaa
Vestman Heikki /kok	Poissa
Wihonen Jussi /ps	Ei
Viitanen Pia /sd	Jaa
Vikman Sofia /kok	Poissa
Viljanen Heidi /sd	Jaa
Virolainen Anne-Mari /kok	Poissa
Virta Sofia /vihr	Poissa
Vähämäki Ville /ps	Poissa
Väätäinen Tuula /sd	Jaa
Yrttiaho Johannes /vas	Poissa
Zyskowicz Ben /kok	Jaa
Östman Peter /kd	Poissa

Olen usein yrittänyt kysyä asiantuntijoilta, että mihin tilastoon he perustavat tarpeen lasten rokotuksille. Montako lasta on kuollut tai sairastunut vakavaan tautimuotoon? Vastauksena on ollut joko hiljaisuutta tai sitten toteamus, ettei näitä asioita tilastoida erikseen. Nyt sitä tilastotietoa on vihdoinkin saatavilla vuodelta 2020, joka oli myöskin koronavuosi. Tilastojen mukaan lasten rokotuksille ei näyttäisi olevan pienintäkään tarvetta. Tilastodataan voit nopeasti tutustua vaikkapa Iltasanomien uutisen kautta.

Vuonna 2020 Suomessa kuoli koronaan yksi alle 25-vuotias mies. Yhtään lasta ei ole kuollut. Nuorin kuollut nainen on 55-59-vuotias. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC:n mukaan suomessa olisi keväällä 2021 kuollut yksi viisivuotias lapsi, mutta THL on kiistänyt tämän tiedon ja kertonut julkisuuteen, ettei tänäkään vuonna ole virukseen kuollut yksikään alle 20-vuotias henkilö. Miksi siis lapsia pitäisi rokottaa, kun tilastojen valossa tämä virus ei selvästikään ole lapsille vaaraksi..? Olen keskustellut asiasta jonkin verran terveydenhuoltoalalla työskentelevien hoitajien kanssa ja päätynyt käsitykseen. etteivät lapset myöskään sairastu niin kutsuttuun vakavaan tautimuotoon.

Vuoden 2020 tilastot vahvistavat sen, mitä olen jo pitkään sanonut. Tauti on vaaraksi lähinnä vanhuksille ja syystä tai toisesta heikentyneen yleiskunnon omaaville muille ihmisille. Ylipaino, diabetes, syöpähoidot yms. Kuolleiden mediaani-ikä on 84-vuotta. Melkein 90 prosenttia kuolleista on yli 70-vuotiaita ja peräti 25 prosenttia oli täyttänyt jo yli 90-vuotta. Kokonaisuudessaan tähän ”pandemiaan” kuoli 558 ihmistä, lukema on niin pieni, ettei mistään pandemiasta voida edes puhua.

Vuonna 2020 suomalaisten suurin kuolinsyy oli edelleen verenkiertoelinten sairaudet, kasvaimet ja muistisairaudet. Näihin menehtyi noin kolme neljäsosaa kuolleista, eli yli 42 000 ihmistä. Kokonaiskuolleisuus nousi 1500 henkilöllä, mutta kun se suhteutetaan väestömäärään ja ikärakenteeseen, niin se pysyi lähes ennallaan.

Mitä näistä tiedoista sitten on pääteltävissä..? Ainakin se, että koronaviruksen vaarallisuutta on pahasti liioiteltu. Se ei ole mikään Espanjantaudin kaltainen tappava tauti, vaan influenssan tavoin iskee vanhuksiin ja muihin yleiskunnoltaan heikoimpiin ihmisiin. Se ei vaadi koko yhteiskunnan pysäyttämistä, vaan riskiryhmien suojaamisen siltä osin kun se on inhimillistä. Tässä yhteydessä olisi muistettava, että viimeisiä elinvuosiaan elävän vanhuksen eristäminen muutenkin vähäisistä sosiaalisista kontakteista ei ole inhimillistä.

Muistutan vielä, että en kehota ketään jättämään rokotetta ottamatta, vaan korostan sitä, että rokotuksien pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen. Ihmisen oikeus määrätä omasta kehostaan on määritelty YK:n ihmisoikeussopimuksissa ja sitä pitäisi kunnioittaa. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus itse päättää, että ottaako rokotteen vaiko ei, eikä ihmisiä tule painostaa ottamaan rokotetta esimerkiksi työpaikoille määrättävän rokotepakon avulla. Mielestäni hoitajille suunniteltava rokotepakko on väärin ja tulee johtamaan lukuisiin irtisanomisiin ja hoitajapulan syvenemiseen.

Tilastot kertovat toki paljon muutakin mielenkiintoista, tilastokeskuksen selkokielisen analyysin löydät täältä.

Kevin Servin, aluevaaliehdokas 2022, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue

Vuoden alun kiivain keskustelunaihe näyttää olevan se, että pitäisikö kansalaisen ottaa koronarokote vai pitäisikö se jättää ottamatta?  Ikävä kyllä, asia on kovasti politisoitunut, mikä on saanut realiteetit katoamaan keskustelusta. Kansa on tämän asian suhteen jakautunut voimakkaasti kahteen eri leiriin. Minä en tule sanomaan teille, että mitä teidän tulee rokotteen suhteen tehdä. Sen te päätätte ihan itse, sillä länsimaisen demokratiaan kuuluu olennaisena osana ihmisen vapaus päättää omista asioistaan. Ihmisen oikeus päättää itseensä kohdistuvista terveydenhoidollisista toimenpiteistä kuuluu myös niihin paljon puhuttuihin ihmisoikeuksiin.

Otanko itse rokotteen?

Monia saattaa kiinnostaa, että otanko itse rokotteen. En ota, ainakaan toistaiseksi. Pääasiallisena syynä on se, etten luota vasta markkinoille saapuneen kiireellä kyhätyn rokotteen turvallisuuteen. Muistissa on vielä noin kymmenisen vuotta sitten jyllännyt sika-influenssa, jonka ehkäisyyn suomalaisille tarjottiin Pandemrix-nimistä rokotetta. Lääkeyhtiöt tekevät kylmäkiskoista bisnestä, joten  heidän sopimuksissaan vastuut siirretään rokotteita ostaville hallinnoille. Suomen valtio ei kuitenkaan vastuuta näyttänyt kantavan, joten  lopullinen vastuu tuntuu jäävän rokotteen ottaneille osapuolille.

En myöskään koe huonoa omaatuntoa jättäessäni rokotteen väliin. Mielestäni tärkein olisi saada rokote niille riskiryhmiin kuuluville, jotka sen haluavat. Tärkeäksi riskiryhmien priorisoimisen etusijalle tekee myös Suomen hidas rokotustahti. Näillä näkymin Tammikuun 2020 aikana saadaan rokotettua ainoastaan alle 100 tuhatta ihmistä ja tällä tahdilla neljän miljoonan suomalaisen rokottaminen veisi neljä vuotta aikaa. Eräs huomionarvoinen asia on se, että rokote ei lainkaan suojaa rokotettua henkilöä virukselta, eikä estä sen leviämistä, se ainoastaan lievittää sen aiheuttamia oireita. Näin ollen viruksen leviämisen kannalta rokotteesta ei ole suurtakaan hyötyä.

Olenko rokotevastainen?

En koe olevani rokotevastainen, vaan harkitsen jokaista rokotetta tapauskohtaisesti.  Viimeisimmän rokotteen otin syyskuussa 2019. Kyseessä oli Pneumokokki-bakteerin aiheuttamalta keuhkokuumeelta, verenmyrkytykseltä ja aivokalvontulehdukselta suojaava Prevenar-13-rokote. Koska liikun paljon luonnossa, olen harkinnut myös niin sanotun punkkirokotteen ottamista. Pidän sitä kuitenkin liian kalliina, sillä se ei suojaa lainkaan borrelioosilta, vaan ainoastaan puutiaisaivokuumeelta. Puutiasaivokuume on toki vaarallinen, mutta tapauksia tulee Suomessa esiin vain reippaasti alle sata tapausta vuosittain.

Kausi-influenssarokotteita en ole ottanut, koska en koe itselläni olevan tarvetta sellaisille. Kausi-influenssarokotteiden hyödyistä ollaan montaa eri mieltä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät anna.  Virukset muuntuvat nopeasti ja pitäisi olla melkoinen ennustaja, että osaisi sanoa, että mikä virus kulloinkin alkaa väestössä leviämään. Riskiryhmille ja vanhuksille kausi-influenssarokotteet ovat varmastikin hyvä suoja ja heille niitä voikin suositella. Normaali perusterve jantteri ei flunssaan kupsahda, vaikka toki pitää muistaa, että flunssan jälkitaudit saattavat toisinaan olla hyvinkin vakavia.

Ottaako pääministeri rokotteen?

Tällä hetkellä on muoti-ilmiö, että jokainen vähänkin jossain tyrkyllä oleva henkilö kertoo julkisesti ottavansa koronarokotteen.  Myös pääministeri Marin on julkisuudessa kertonut ottavansa koronapiikin. Tämä on melko lailla ristiriidassa Marinin sikainfluenssarokotteesta kirjoittaman blogitekstin kanssa, jossa hän tiukasti suomii sikainfluenssauhkaa keksityksi ja syyttää lääketeollisuutta sen varjolla tehdystä rahastuksesta rokotusten suhteen.

On toki hienoa, että poliitikon näkemykset eivät ole kiveen hakattuja, vaan mielipiteet voivat muuttua tiedon lisääntyessä. Tämän mittaluokan takinkäännössä toivoisin kuitenkin itse pääministerin tuovan julkisesti esiin ne seikat, jotka ovat saaneet mielipiteen muuttumaan näin radikaalisti. Ihan jo siksikin, ettei kansalaiselle syntyisi vaikutelmaa siitä, että mielipiteen on muuttanut miljardien arvoisen lobbauskoneiston voitelu.

Tässä taannoin Yle käynnisti kampanjan nimeltään pelasta pörriäinen. En ole asiaan liiemmälti huomiota kiinnittänyt, mutta asia alkoi kiinnostamaan nyt, kun kampanjan verukkeella pyritään tuhoamaan kaupunkikuvallisesti arvokkaita puistoalueita muuttamalla ne hoitamattomiksi niityiksi ja kukkakedoiksi ja jättämällä niihin puita lahoamaan. Esimerkiksi meillä Porvoossa kuudessa puistossa suoritetaan ”valikoivaa nurmenniittoa” ja nurmen niittäminen näyttäisi unohtuneen monessa muussakin paikassa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan kuitenkin suunnitellaan uusia puistoja.

Kävin tiedepuolen keskusteluista hakemassa vähän tietoa asiasta. Siellä tunnistettiin ongelma, pörriäiset ovat todellakin vähentyneet. Sen lisäksi siellä tunnistettiin myös ongelman todelliset syyt, jotka ovat sangen muita kuin puistoalueiden hoito kaupunkiympäristöissä.

Globaalilla tasolla pörriäisten osalta ongelmaksi mainittiin torjunta-aineet, kuten glyfosaatti. Pölyyntymisen osalta taas esiin nousi GMO, eli geenimanipuloitu ruuan tuotanto. GMO-lajikkeet eivät tuuleennu tai pölytä, eikä siitepölyä välttämättä edes synny. Mehiläisten osalta mainittiin esikotelomätä ja varriopunkki, mutta myös todettiin, että mehiläiset ovat sangen huonoja pölyttäjiä.

Kotimaan osalta keskusteluissa nousi pintaan neonikotinoidimyrkyt, joita yleisesti käytetään sekä maataloudessa, että metsänhoidossa tuholaisten ja tuhohyönteisten torjuntaan.  Ainetta verrattiin haitallisuudeltaan jopa meillä nykyisin kiellettyyn DDT:hen. Neonikotinoidimyrkkyjen vaikutus pölyttäjiin on huomattavan suuri.

Osaltaan pölyttäjäkannan romahtamiseen pidettiin syynä maatalouden alasajoa ja pienviljelyn lopettamista. Tästä eivät ole kärsineet pelkästään hyönteiset, vaan myös linnut, esimerkiksi pääskyskanta on puoliintunut pienviljelyn vähentämisen seurauksena.

Pölyttäjäongelman todellinen syy näyttäisi siis olevan torjunta-aineiden käyttö ja maatalouden alas-ajo erityisesti pienviljelyn osalta. Pölyttäjien luonnolliset elinympäristöt ovat siis vähentyneet ja nyt joku on saanut päähänsä, että ne voitaisiin korvata tekemällä kaupunkiympäristössä sijaitsevista puistoista niille elinympäristöjä. Veikkaan, että idea on syntynyt vihreiden keskuudessa, sillä puoluetta äänestävät pääasiassa nuoret kaupunkilaistytöt, jotka eivät käytännössä tiedä mitään luonnosta. Kampanja onkin erityisessä suosiossa nimenomaan vihervasemmistolaisten keskuudessa.

On hyvä muistaa, että luonto toimii siten, että kun toivotuille lajikkeille tehdään mieluisia elinympäristöjä, niin niissä lisääntyvät myös epätoivotut lajit. Kun puistoalue päästetään niityksi, on se oivallinen alusta myös punkkien lisääntymiselle. Punkkien lisääntyminen ihmisen elinympäristössä ei ole hyvä asia. Tai sitten hyttyset. Hyttysten kanssa pärjää aina jotenkin tuolla luonnossa, mutta harvempi niitäkään omalle takapihalleen haluaa.

Tänään 10.6.2020 silmiini osui artikkeli, jossa Suomen ilmoitetaan kaksinkertaistavan rahoituksensa kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseksi. Juttu on sinänsä surkuhupaisa, että esimerkiksi Afrikassa suurimmalla osalla kansaa ei ole mitä verottaa. Eli taas ollaan kippaamassa suomalaisten veronmaksajien rahaa asiaan, johon ei oikeastaan voida vaikuttaa.

Aihe toi mieleeni jotakuinkin kolme vuotta sitten Afrikassa vaihto-oppilaana toimineen Linnean, joka kirjoitti erinomaisen hyvän blogitekstin kehitysavusta. Kuten arvata saattaa, blogikirjoitus poistui yleisön nähtäviltä lähes saman tien ja Linnea väitti koko kirjoituksen olleen pelkkä vitsi. En tiedä pahoittiko mielensä Aalto-yliopiston väki, konsulaatti, muu koodaribussin porukka vai Afrikassa kehitysapuhankkeiden parissa puuhasteleva erinäinen populaatio mielensä, mutta tekstissä oli niin paljon asiaa, että lainaan siitä tähän parhaimpia paloja.

Linnean kirjoitus alkoi siitä, että hän halusi yllättää opiskelijatoverinsa tarjoamalla heille hieman tavanomaista parempaa pääsiäisruokaa. Tämä tapahtui otsalamppujen valossa, sillä sähkökatkot ovat maassa jatkuva riesa. Myös puuttuvien astioiden osalta jouduttiin käyttämään kekseliäisyyttä.

Viikonloppuna hän sitten kertoi päätyneensä konsulaatin työntekijöiden kanssa samoihin juhliin, joissa hänelle avautui ymmärrys suomalaisen kehitysavun toimimattomuudesta.

Kuinkas ollakaan, paikalla sattui juuri tuolloin olemaan lähetystötyöntekijöiden lisäksi myös Suomi100-vuotisjuhlallisuuksiin kuuluvan koodaribussin väkeä.

Parissa tunnissa tuskin koodareita syntyisi Suomessakaan, saati sitten maissa, joissa osa ihmisistä ei ole ikinä tietokonetta nähneetkään.

Linnea on siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen tapaus ollakseen suomalaisena Afrikassa, että demoralisaatio ei ole vaikuttanut häneen ja hän kykenee itsenäiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan asioita. Hän ei ymmärrä, että mitä järkeä on käyttää 180 000 euroa tähän projektiin.

Tekstissään Linnea tuo esiin sen, että kehitysavun parissa puuhastelevilta ihmisiltä puuttuu usein kokemus siitä paikallisesta oikeasta elämästä.

Linnean mielestä ensimmäinen perusongelma Suomalaisessa kehitysavussa oli se, että kehitysmaihin tuotiin asiantuntijoita, joilla ei kuitenkaan ollut asiantuntemusta siihen, mihin sitä olisi tarvittu.

Järjestötasolla kehitystyö on pysähtynyt saman tien ulkomailta tulevan kehitysavun loppumiseen, sillä rahaa ei projekteihin voi paikallisilta kerätä niiden jatkamiseksi, sillä sitä ei suurimmalla osalla väestöä ole juuri lainkaan. Tässä kontektissa ihmettelen, että keneltä demarit aikovat veroa kantaa, kun ei suurimmalla osalla kertakaikkiaan ole rahaa.

Lopuksi Linnea tuo esiin nykytilanteen, jossa kehitysapu valuu lähes kokonaan maan korruptoituneiden poliitikoiden hulppeaan elämään. Tämä on sitä kehitysapua, johon suomalainen vihervasemmisto haluaa pumpata suomalaisten veromarkkoja heikentääkseen Suomen taloutta.

Linnean mielestä Suomen pitäisi tuoda Afrikkaan terveydenhuollon osaamista.

Linnean mielestä koodaribussiin sijoitettu 180 000 euroa olisi kannattanut sijoittaa vaikkapa aseptiikan kehittämiseen, hygieniatason kohottamisella säästettäisiin paljon ihmishenkiä. Huono hygienia onkin yksi maanosan suurimmista kuolleisuuden aiheuttajista.

Myös luovuuden kehittäminen elannon hankkimiseksi olisi Linnean mielestä ollut parempi sijoituskohde tuolle 180 000 euroa maksaneelle koodaribussihankkeelle.

Ketään ei varmasti yllätä, että persut ovat kehitysyhteistyövaroilla elelevän väen vihollinen jopa Afrikassa asti.

Linnea ei kuitenkaan solvaamistaan purematta niellyt.

Mielestäni näyttää siltä, että Linnean mielestä kehitysapua vaivaisi myös paha asenneongelma.

Valitettavasti koodaribussin kaltaiset kalliit ja tehottomat projektit näyttäisivät olevan kehitysavun tulevaisuus. Linnean mielestä kehitysapu voitaisiin suunnata myös todellisiin ongelmiin.

En tunne Linneaa henkilökohtaisesti, mutta pidän asenteesta, joka hänellä oli tuolloin kolme vuotta sitten. Että voisi ymmärtää ihmisten elämää ulkomailla, on kyettävä asettumaan siihen samaan kontekstiin, jossa nämä ihmiset itse elävät. Vain tällöin voi kyetä käsittämään sen, että mitä nämä ihmiset todellisuudessa tarvitsevat.

Loppuun vielä totean, että olen lyhentänyt alkuperäistä tekstiä, toki vain hyvin vähän, sillä teksti oli niin täynnä asiaa, ettei leikattavaa paljoa löytynyt. Omat kommenttini koskien tekstiä ovat omia tulkintojani, eivätkä välttämättä edusta sitä näkemystä, jota Linnea on tekstillään hakenut. Toisaalta sillä ei liene enää niin väliä, sillä alkuperäinen teksti on ollut poissa verkosta jo kolmisen vuotta, enkä minä aio outata alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä.

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että hallituksen johtoviisikosta edes yksi olisi joskus käynyt armeijan. Silloin ehkä tiedostettaisiin, että millaista on nopea ja selkeä päätöksenteko. Kun armeijassa liikkumista jouduttiin tartuntatautien leviämisen estämiseksi rajoittamaan, niin ylemmältä portaalta tuli ilmoitus, että kolmeen viikkoon kukaan varuskunnasta ei poistu lomille. Se oli siinä se. Kyllähän se toki harmitti ja harmitti sekin, ettei menetettyjä lomia korvattu mitenkään. Mutta päätös oli selkeä ja koska poikkeuksia ei ollut, niin se oli myös toimiva. Tartuntaketjujen leviäminen varuskunnasta sen ulkopuolelle saatiin estettyä tehokkaasti.

Nyt näyttää siltä, ettei hallitus uskalla tehdä selkeitä päätöksiä. Päätökset tulevat jälkijunassa ja niissä on niin paljon poikkeuksia, ettei niiden tehosta voi mennä edes takuuseen. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkeminen on aiheuttanut paljon hämminkiä vanhemmissa ja he ovat itse joutuneet tekemään päätöksiä siitä, että vievätkö he lapsensa näihin. Tai vaikkapa rajaliikenne, jossa rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta rajat ylittävä työmatkapendelöinti jatkuu aivan kuten ennekin. Viron kohdalla tosin raja saatiin nyt tältäkin osin kiinni.

Suositukset eivät ole toimineet. Suosituksista huolimatta Lapin hiihtokeskukset täyttyivät viikonloppuna ja kauppakeskuksissa riittää ihmisiä entiseen malliin. Monet ihmiset eivät vielä tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tässäkin mielessä hallituksen olisi otettava käyttöön tiukempi linja, joka kertoo ihmisille sen, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Mikä niiden hiihtokeskusten, viihderavintoloiden ja kauppakeskusten sulkemisessa on niin vaikeaa, kun me näemme selkeästi, että nämä palvelut liikuttavat ihmisiä suosituksista huolimatta..?

Koronan tapainen tartuntatauti on  yhteiskunnan toiminnan kannalta sellainen, että yhteiskunnan toiminnot on kyettävä supistamaan minimiin. Kun katsoin hallituksen listausta kriittisten alojen työntekijöistä, niin näyttäisi siltä, että hallituksella on eri näkemys asiasta. Näin äkkiseltään en keksinyt sellaista työtehtävää, jota hallitus ei olisi listannut kriittiseksi. En oikein ymmärrä, että mihin kriisitilanteessa tarvitsemme vaikkapa nuorisotyötekijää tai miksi julkista liikennettä pitää ajattaa tyhjillään maassa, jossa on lähes kolme miljoonaa yksityisautoa ja näiden tuoma kimppakyytimahdollisuus..? Minun mielestäni kriittiset alat ovat tiivistettynä terveydenhuoltoalan kaikki sektorit, rajavalvonta, yleisen järjestyksen valvonta ja huoltovarmuus, johon kuuluu koko elintarvikeketju tuotannosta kuljetuksien kautta kauppoihin, sekä lääke-, että polttoainekuljetukset.

Talousvaikutuksia toki pelätään ja ne ovatkin todella ikäviä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tästä näyttää nyt olevan erityisen huolissaan punavihreä hallitus, jonka mielestä Suomella on tähän asti ollut varaa roiskia älyttömät määrät rahaa mm. maahanmuuttoon, viherpiiperrykseen ja kehitysapuun kasvattaen samaan aikaan valtionvelkaa.

Ihmishenkiä ei tietenkään pitäisi mitata rahassa, mutta liikenneviraston vuonna 2010 teettämän arvion mukaan yksi ihmishenki olisi tuohon aikaan maksanut himpun vajaat kaksi miljoonaa euroa. Siitä voi ehkä tehdä jonkinlaisia päätelmiä siitä, että mitä toimettomuus mahdollisesti tulisi maksamaan. Ennustaminen tosin on vaikeaa, eikä sitä helpota lainkaan se, että eri arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Brittiläisen Imperial collegen arvio kuolemantapauksista on kymmenkertainen THL:n arvioon nähden, WHO:n arvio taas kaksikymmenkertainen. Lopullista totuutta ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.

Korona-viruksen edetessä seuraan mielenkiinnolla, että löytyykö pääministeri Sanna Marinista todellista johtajuutta vai jääneekö hän historiaan pääministerinä, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäi Vogue-lehden kannessa poseeraaminen. Koronaa koskien mitään päätöksiä ei ole saatu aikaiseksi lukuunottamatta yli 500 henkilön yleisötilaisuuksien kieltämistä. Pääministerin mukaan päätökset kuuluvat THL:lle, THL taas sanoo päätösvastuun kuuluvan hallitukselle. Ongelma näyttää olevan se, ettei kukaan uskalla kantaa vastuuta päätöksistä, joiden seuraukset eivät luonnollisestikaan ole tarpeellisuudestaan huolimatta kansakunnan kannalta mieluisia.

Oleellista olisi kuitenkin nopea toiminta, alkuvaiheen toimilla on suuri merkitys epidemian hidastamisessa. Koulujen ja päiväkotien sulkeminen olisi tällä hetkellä se tärkein asia. Tämä toki voidaan tehdä jokaisessa kunnassa erikseen, mutta on muistettava, että nämä ovat paikallispoliitikoille erittäin isoja ja vaikeita päätöksiä. Valtakunnallinen päätös ja sen tuoma yhtenäinen linja olisi taudin leviämisen kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

Myös kaikki yhteiskunnan kannalta ei-kriittiset kuntien ja valtion toiminnot pitäisi ajaa alas tai siirtää verkon kautta toimiviksi. Näillä tarkoitan kirjastoja, uimahalleja, urheilupaikkoja, mutta myös erilaisia virastoja. Esimerkiksi Kelan toiminnoista hyvin suuri osa voidaan hoitaa verkossa tai etänä puhelimen välityksellä, joten toimipisteiden toimintaa voitaisiin supistaa huomattavasti.

Yhä useammat Euroopan maat ovat laittaneet rajansa kiinni ja näin pitäisi toimia myös meillä, että kykenemme ehkäisemään uuden tautikannan saapumista ulkomailta. Muutoin käy helposti niin, että edellä mainitsemani isot toimet jäävät helposti hyödyttämiksi. Rajojen sulkeminen on täysin mahdollista, vaikka hallituksemme sisäministerin suulla väittääkin muuta. Tähän antaa mahdollisuuden valmiuslaki, mutta ellei siihen haluta siirtyä, niin asia on mahdollista toteuttaa myös Schengen-sopimuksen kautta.

Antti Rinne on tänään 14.3.2020 ehdottanut hallituksen budjetista löytyvän hätämiljardin käyttöönottoa korona-viruksen talousvaikutuksien lieventämiseksi. Tämä on hyvä ehdotus, mutta uskon sen olevan riittämätön. Minun näkemykseni mukaan nyt olisi oikea hetki luopua sekä kehitysavusta että ilmastorahastoista ja suunata nuo varat epidemiasta kärsivien tahojen tukemiseen, että talous saataisiin mahdollisimman nopeasti jaloilleen ilman että syntyy pysyviä pitkäaikaisvaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä talousvaikutukset tulevat olemaan erittäin merkittäviä huolimatta siitä, että seisooko hallitus tumput suorina vai ryhtyykö se toimiin kansalaistensa suojaamiseksi. Pelkään pahoin, että vaikutukset tulevat olemaan rajuja myös pitkällä aikavälillä, sillä talous notkahtaa globaalisti ja vientiteollisuus on kuitenkin meidän taloutemme kivijalka.

Mutta nyt ei ole aika maalailla piruja seinille, vaan on aika toimia. Kansalaiset ovat toimineet esimerkillisesti, siitä iso kiitos. Myös yritykset ovat toteuttaneet rajuja toimia epidemian hidastamiseksi senkin uhalla, että se on tarkoittanut heille mittavia taloudellisia menetyksiä. Vielä pitäisi saada hallitus toimintakykyiseksi, jonkun täytyy osata ottaa vastuu yhteiskunnallisten toimien toteuttamisesta. Tähän mennessä on kuultu lähinnä vain ongelman vähättelyä, vaikka tällaisen kriisin kohdatessa pitäisi kuulla kansakuntaa yhdistävää ja ihmisille toivoa luovaa puhetta, jossa tehtäisiin hyvin selväksi se, että hyvällä yhteishengellä me selviämme tästä.

Kun edellisvuonna kommentoin julkisesti silloin ensimmäistä kertaa Porvoossa järjestettävää Pride-kulkuetta, nii jouduin massiivisen some-hyökkäyksen kohteeksi. Vihervasemmistolainen ”suvaitsevainen” väki ei suvainnut lainkaan mielipidettäni kulkueesta.  Tämä ei sinänsä yllättänyt, sillä olin tottunut asiaan jo käymissäni keskusteluissa koskien maahanmuuttoa. On suvaitsevaisina itseään pitäviä ihmisiä ja sitten on myös aidosti suvaitsevia ihmisiä, jotka suvaitsevat myös omasta maailmankatsomuksestaan poikkeavia mielipiteitä. Pride-väki kuuluu pääsääntöisesti ensin mainittuun ryhmään, joka ei suvaitse maailmankatsomuksestaan eriäviä mielipiteitä.

Tästä ensimmäisestä Porvoon Pridestä jäi elävästi mieleen se, että nykyinen pääministerimme Antti Rinne marssi kulkueen kärkihahmona. Jostain kumman syystä hän seuraavana päivänä alkoi puhumaan lapsentekotalkoista ja jälleen vihervasemmisto pöyristyi pahemman kerran. Eihän Pride-ikoni nyt voi lapsensynnytystalkoita ehdottaa, kun tietää varsin hyvin, ettei homo- ja lesboväellä ole edellytyksiä lisääntyä. Jokaisen Prideen osallistuvan olisikin syytä kiittää heteroita omasta olemassa olostaan.

Viime vuonna en lomakiireideni vuoksi ehtinyt Prideä kommentoimaan, mutta nyt on taas aika muistuttaa hieman Priden perimmäisestä sanomasta. Se ei suinkaan liity tasa-arvoon, eikä yhdenvertaisuuteen. Mikäli se liittyisi, marssisi porukka mieluummin vaikkapa musliminaisten puolesta. Epätasa-arvoa heidän osaltaan luovat mm. sukupuolielinten silpomiset, hunnuttaminen ja kaavuttaminen, kunniaväkivalta, pakkoavioliitot, sharia-laki ja paljon muuta.

Sen sijaan homo- ja lesboväestöllä asiat näyttäisivät olevan pääsääntöisesti kunnossa. Suurin osa heistä on aivan tavallisia ja tavallisen näköisiä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät erotu massasta mitenkään. Ei heillä ole tarvetta vetää dildoa päähän ja lähteä kadulle huutelemaan seksuaalifantasioistaan. He pitävät sellaista yhtä epänormaalina kuin valtaosa meistä heteroistakin. He ovat pääsääntöisesti hyväksyttyjä yhteiskunnassamme ja siksi monet ihmiset haluavat marssia heidän oikeuksiensa puolesta ymmärtämättä lainkaan sitä, että marssivatkin edistääkseen aivan muita asioita.

Priden perimmäinen tarkoitus näyttäisi olevan se, että se pyrkii edistämään mitä ihmeellisempien  seksuaalisisten häiriötilojen edistymistä ja lisääntymistä yhteiskunnassamme.  Pyritään uskottelemaan ihmisille, että mies voi olla nainen ja nainen voi olla mies ja mieskin voi synnyttää.  Pyritään uskottelemaan, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja jokainen voi koska vain päättää, että mitä sukupuolta on. Me kaikki tiedämme hyvin, että tämä kaikki on bullshittiä, mutta kun valhetta toistetaan tarpeeksi, niin se alkaa muuttumaan todeksi.

Pride-väki haluaa myös kalliit sukupuolenvaihdosleikkaukset yhteiskunnan kustannettaviksi. On puhuttu jopa 6-vuotiaiden lasten oikeudesta päättää omasta sukupuolestaan. Nuorille he haluaisivat syöttää hormoniblokkereita, jotka estävät nuoren normaaliin kehitykseen liittyvän murrosiän alkamisen. Pahinta onkin tämä propaganda, joka kohdistuu häikäilemättä lapsiin ja nuoriin.

Pyhä kirjamme Raamattu tuomitsee yksiselitteisesti homouden. Minä en ole mikään ketään tuomitsemaan, joten tyydyn vain toteamaan, että jokaiseen nisäkäslajiin kuuluu pieni määrä yksilöitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu samaan sukupuoleen. Ihminen ei tee tässä asiassa mitään poikkeusta. Minä en myöskään ole kieltämässä Prideä. Vapaassa maassa jokainen voi järjestää millaisia kulkueita tahansa ja jokaisella on oikeus myös niihin osallistua. Haluan kuitenkin muistuttaa marssille osallistuvia siitä, että mitä näillä marsseilla todellisuudessa halutaan edistää.

Jos olet osallisumassa kulkueeseen, niin ei muuta kuin dildo päähän ja menoksi. Toivoisin, ettet kuitenkaan lapsia tuohon tilaisuuteen veisi.

Kaupunkikehityslautakunta käsittelee Porvoon kaupungin liikennekokeiluja 7.5.2019. Kerron tässä muutamia ajatuksiani siihen liittyen. Suunnitelmaan voi tutustua osoitteessa:

 http://porvoo01.oncloudos.com/kokous/201910946-5-1.PDF?fbclid=IwAR2mQRkEgEYA2vHNkIXFXZkubyUTegifXiN4L7qlkl18dh0Z76E_nTphKZY

Ensimmäisenä huomiona on se, että koko liikennekokeilusuunnitelma näyttäisi pohjautuvan polkupyöräilyn edistämisen ympärille. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä YK:n punavihreät kestävän kehityksen agendat kehottavat muuttamaan ihmisten liikennöimistottumuksia. Valtakunnan tasolla eduskuntaryhmien välinen ilmastotyöryhmä ILMO45 kiteytti asian seuraavasti:

”Kestävien liikkumispalvelujen kehittäminen
Muun muassa joukkoliikennettä ja erilaisia liikkumispaketteja kehitetään. Lisäksi toteutetaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Päästövähennys syntyy liikkumisen siirtymästä, johon ohjataan muilla keinoilla (mm. tiemaksut, polttoainevero). Kustannusarvio 460 miljoonaa euroa/vuosi.”

Joukkoliikenteen kehittämisen osalta olemme hieman voimattomia, ratahankkeet jumittavat edelleen rahan puutteessa, linja-autoliikenteen suhteen vuoroja joudutaan lopettamaan kannattamattomina. Paikallisliikenne tämän kokoisessa kaupungissa ei kustannusten takia voi olla kovinkaan kattavaa. Mielenkiintoisia kokeiluja, kuten kyläkyyti, on kuitenkin meneillään.

Pyöräilyn suhteen olemme melkoisesti jäljessä maailman metropoleja, sillä niistä poiketen meillä on täällä suurimman osan vuodesta sellaiset kelit, ettei polkupyörän selkään nouseminen moniakaan kovasti houkuttele. Itsekin pyöräilen ainoastaan kesäisin. On myös muistettava, että Porvoon noin 50 tuhannesta asukkaasta noin 8 tuhatta asuu haja-asutusalueilla ja oman auton käyttö on pakollista monille taajama-alueilla asuvillekin. Tämä huomioiden keskusta-aluetta olisi mielestäni kehitettävä siten, että se on myös autolla hyvin saavutettavissa. Parkkipaikkoja tulee olla riittävästi järkevällä etäisyydellä.

Yleisenä haaveena kaupunkisuunnittelussa tuntuu olevan kävelykeskusta. Sen puolestapuhujat usein vetoavat ulkomaisiin tutkimuksiin ja hienoihin havainnekuviin, joissa iso määrä ihmisiä patsastelee päämäärättömästi – aina kesäkelissä. Esimerkkejä revitään toki Suomestakin, vaikkapa nyt Oulun Rotuaari ja Jyväskylän kävelykatu. Oulu on väkiluvultaan neljä kertaa isompi kuin Porvoo, Jyväskylä kolme kertaa isompi. Kummatkin ovat yliopistokaupunkeja ja maakuntansa keskuksia. Niissä on toimivat joukkoliikenneyhteydet mukaan lukien toimivat juna- ja lentoyhteydet. Jyväskylässä on toimiva matkakeskus, joka yhdistää juna, linja-auto- ja taksiliikenteen samaan solmukohtaan, keskustaan. Ouluun sellainen on tulossa. Puhutaan siis aivan eri luokan kaupungeista. Porvoo ei ole juurikaan edes pyrkinyt profiloitumaan oman alueensa keskukseksi, vaikka potentiaalia olisi saattanut siihen ollakin.

Kokeilussa haluttaisiin sulkea Kirkkokatu Rihkamakadun ja Papinkadun väliseltä osuudelta. Aikaisemmin on tiettyjen tahojen toimesta puhuttu vuosia autoliikenteen kieltämisestä koko Kirkkokadulta ja kun tämä ei ole saanut tuulta purjeisiin, niin ilmeisesti nyt on keksitty, että jo pienen pätkän sulkeminen torppaa autoliikennettä tehokkaasti. Onko tällaiseen tarvetta..? Käsitykseni mukaan mielipiteet vaihtelevat melkoisesti.   Itse en näe mitään tarvetta kyseisen kadun liikenteen rajoittamiselle. Sitä paitsi autoliikenteen ohjaaminen kiertoteitä pitkin ei ole kovinkaan ilmastoystävällistä toimintaa.

Toinen suljettava kadunpätkä olisi Piispankatu Lundinkadun ja Mannerheiminkadun välillä. Tätä perustellaan lisätilan varaamisella pyöräilijöille. Tämä on kuitenkin pelkkää kiusantekoa autoilijoille, pätkällä kun saavat kuitenkin liikennöidä sekä bussit, että Lundin parkkihallista ulos tulevat autot. Eli mitään kävelykadun etuja ei siis olisi saavutettavissa. Kokeilussa tilaa voitaisiin kai pyöräilijöille raivata ilman läpiajokieltoakin.

Yksi hieman erikoinen kokeilu on Mannerheiminkadun sillan yhden ajokaistan varaaminen pyöräilijöille. Sitä perustellaan sillä, että usein ainoastaan kaupungin läpi menevä vasen kaista on ruuhkautunut. Runeberginkadulle kääntyvällä oikealla kaistalla liikenne on sen verran vähäisempää, ettei ruuhkaa juurikaan ole. Bussiliikenteen sujuvuudesta ollaan niin huolissaan, että Maunu Eerikinkadun kohdalta kaupunkiin päin menevistä kaistoista toinen haluttaisiin muuttaa bussikaistaksi, vaikkei busseilla kyseisellä osuudella ole ollut minkäänlaisia liikennöimisvaikeuksia. Ruuhka-aikoina osa busseista on näyttänyt menevän siltaa pitkin letkan ohi oikeata kaistaa ja siirtynyt vasemman kaistan autojonoon vasta liikennevalojen läheisyydessä. Tämä mahdollisuus poistuu, mikäli sillalta poistetaan oikea kaista kokonaisuudessaan. Siinä ei paljoa tämän kokoluokan kaupungissa täysin turha bussikaista juurikaan auta. Eräs huomionarvoinen seikka ovat hälytysajoneuvot. Kuinka hälytysajoneuvojen on ajateltu ylittävän sillan, mikäli kummallakin kaistalla seisoo autojono ja kolmas kaista on erotettu aidoin polkupyöräliikenteelle..?

Jokikadun osalta polkupyöräilijät haluttaisiin siirtää autoilijoiden sekaan. Ihmispaljouden kannalta se ehkä voisikin olla hyvä asia, mikäli se saataisiin turvallisesti toteutetuksi. Myös Jokikadun väistämisvelvollisuuksia haluttaisiin muuttaa siten, että väistämisvelvollisuus olisi Lundinkadulta ja Raatihuoneenkadulta Jokikadulle saapuvilla. Nykyisellään väistämisvelvollisuus on mielestäni ympäristöön nähden epälooginen, joten muutos voisi olla hyvä, toki nämä risteykset toimisivat vallan mainiosti tasa-arvoisinakin.

Kaupunkipyörät ovat ihan hyvä idea, olemme turistikaupunki ja turistikaupungissa sellaisia pitäisi ollakin. Pidän hyvänä myös pyörätelineitä bussikatoksien yhteydessä, monissa kunnissa sellaiset ovat olleet kovassa käytössä. Muutoin suhtaudun kyllä varauksella suunnitelmiin, joissa tarkoituksena on edistää pelkästään yhden liikenneryhmän liikennöintiä. Autoilla ajetaan keskustoissa hiljaa ja varovaisesti, joten en ymmärrä, että miksi polkupyörälläkään pitäisi päästä keskustoissa etenemään tuhatta ja sataa.  Pikabaanat voisivat sijaita keskustan ulkopuolella. On myös muistettava, että liian suuret satsaukset pyöräilyn edistämiseen voivat olla turhia. Esimerkiksi Helsingissä tänä talvena lumet harjattiin pois pyöräväyliltä kokonaan ennen kuin katuja oli edes aurattu. Silti pyöräilijöitä ei vain juurikaan näkynyt. Mielestäni kaupunkiympäristöä tulisi kehittää siten, että siellä mahtuvat sulassa sovussa liikennöimään kaikki ryhmät, niin autoilijat, polkupyöräilijät, jalankulkijat kuin liikuntarajoitteisetkin.

• 

Nykyisessä yhteiskunnassa keskustelua ohjataan sananvapautta rajoittamalla. Tunnen rajat hyvin, joten ei ihan heti uskoisi minun saavan julkaisukieltoa facebookkiiin. Niin kuitenkin kävi. Vaikka se ei viimeaikaisista julkaisuista tullutkaan. Se tuli vuonna 2016 tehdystä päivityksestä. Se ei silloin rikkonut yhteisönormeja, eikä ole rikkonut yhteisönormeja sen koko kolmen vuoden aikana, jonka se on ollut kaikkien luettavissa. Mutta kymmenen päivää ennen tulevia eduskuntavaaleja tämä Facebookin mukaan ”äskettäin julkaisemani” vuonna 2016 tehty julkaisu muuttuikin yhteisönormeja rikkovaksi.  

Olen tässä vuosien varrella pyrkinyt omaksumaan Facebookin päivä päivältä kireämmiksi muuttuneita yhteisönormeja. Mielestäni olen siinä melko hyvin onnistunutkin. Kulttuurimarxistien toivoma itsesensuuri on saanut minut jättämään tiettyjä juttuja julkaisematta, samoin kommentoinnin osalta on moni asia jäänyt vaille kommenttia tai sitten sitä kommenttia on pehmennetty huolella.

• 

---

---

Henkilökohtaisesti pidän päivitystäni asiallisena. Se ajoittuu hetkeen, jolloin pääministeri Sipilä ehdotti, että voisimme ottaa humanitaarisen maahanmuuton kautta tänne Syyrian sodassa vammautuneita ihmisiä. Laitoin tällöin Sipilälle ja kumppaneille viestiä, että jos he haluavat tietää, että mitä sotavammapotilaiden hoito maksaa, niin kannattaa käydä tutustumassa Hyvinkään poliisiammuskelussa loukkaantuneeseen Heidi Foxelliin. Suomen valtio ei voi koskaan korvata tälle urhealle naiselle hänen kärsimyksiään, mutta on velvollinen tekemään hänen hyväkseen kaiken mahdollisen. Tätä velvollisuutta Suomella ei kuitenkaan ole vieraiden valtioiden kansalaisia kohtaan.

Epäilen, että Facebook tulkitsee päivitykseni ongelmaksi sen, että käytin sanaa elintasopakolainen. Se oli sallittu sana silloin ja se on ollut sitä koko sen kolmen vuoden ajan, jonka päivitys on ollut kaikkien nähtävillä.  Eduskuntavaaleihin on aikaa enää kymmenen päivää ja me perussuomalaiset olemme todella kovassa nosteessa.

Uskon, että julkaisukieltoni johtuukin siitä, että meidän kampanjointiamme pyritään häiritsemään. Kun se ei enää onnistu kaduilla, koska jokainen rikottu vaalimainoksemme tuo meille lisää ääniä, niin sananvapauttamme yritetään estää sosiaalisessa mediassa. En nimittäin ole ainoa perussuomalainen, jonka ilmaisunvapautta juuri nyt rajoitetaan mielivaltaisesti lätkäistyjen julkaisukieltojen avulla. Itseni puolesta voin todeta, että minua ei hiljennetä, taistelu jatkuu kaikesta huolimatta. Konstit on monet.

Eduskuntavaaliehdokas Kevin servin Uudeltamaalta numerolla 71.