fbpx

Avainsana covid-19

Rokote vai ei..?

Rokottaja.

Vuoden alun kiivain keskustelunaihe näyttää olevan se, että pitäisikö kansalaisen ottaa koronarokote vai pitäisikö se jättää ottamatta?  Ikävä kyllä, asia on kovasti politisoitunut, mikä on saanut realiteetit katoamaan keskustelusta. Kansa on tämän asian suhteen jakautunut voimakkaasti kahteen eri leiriin. Minä en tule sanomaan teille, että mitä teidän tulee rokotteen suhteen tehdä. Sen te päätätte ihan itse, sillä länsimaisen demokratiaan kuuluu olennaisena osana ihmisen vapaus päättää omista asioistaan. Ihmisen oikeus päättää itseensä kohdistuvista terveydenhoidollisista toimenpiteistä kuuluu myös niihin paljon puhuttuihin ihmisoikeuksiin.

Otanko itse rokotteen?

Monia saattaa kiinnostaa, että otanko itse rokotteen. En ota, ainakaan toistaiseksi. Pääasiallisena syynä on se, etten luota vasta markkinoille saapuneen kiireellä kyhätyn rokotteen turvallisuuteen. Muistissa on vielä noin kymmenisen vuotta sitten jyllännyt sika-influenssa, jonka ehkäisyyn suomalaisille tarjottiin Pandemrix-nimistä rokotetta. Lääkeyhtiöt tekevät kylmäkiskoista bisnestä, joten  heidän sopimuksissaan vastuut siirretään rokotteita ostaville hallinnoille. Suomen valtio ei kuitenkaan vastuuta näyttänyt kantavan, joten  lopullinen vastuu tuntuu jäävän rokotteen ottaneille osapuolille.

En myöskään koe huonoa omaatuntoa jättäessäni rokotteen väliin. Mielestäni tärkein olisi saada rokote niille riskiryhmiin kuuluville, jotka sen haluavat. Tärkeäksi riskiryhmien priorisoimisen etusijalle tekee myös Suomen hidas rokotustahti. Näillä näkymin Tammikuun 2020 aikana saadaan rokotettua ainoastaan alle 100 tuhatta ihmistä ja tällä tahdilla neljän miljoonan suomalaisen rokottaminen veisi neljä vuotta aikaa. Eräs huomionarvoinen asia on se, että rokote ei lainkaan suojaa rokotettua henkilöä virukselta, eikä estä sen leviämistä, se ainoastaan lievittää sen aiheuttamia oireita. Näin ollen viruksen leviämisen kannalta rokotteesta ei ole suurtakaan hyötyä.

Olenko rokotevastainen?

En koe olevani rokotevastainen, vaan harkitsen jokaista rokotetta tapauskohtaisesti.  Viimeisimmän rokotteen otin syyskuussa 2019. Kyseessä oli Pneumokokki-bakteerin aiheuttamalta keuhkokuumeelta, verenmyrkytykseltä ja aivokalvontulehdukselta suojaava Prevenar-13-rokote. Koska liikun paljon luonnossa, olen harkinnut myös niin sanotun punkkirokotteen ottamista. Pidän sitä kuitenkin liian kalliina, sillä se ei suojaa lainkaan borrelioosilta, vaan ainoastaan puutiaisaivokuumeelta. Puutiasaivokuume on toki vaarallinen, mutta tapauksia tulee Suomessa esiin vain reippaasti alle sata tapausta vuosittain.

Kausi-influenssarokotteita en ole ottanut, koska en koe itselläni olevan tarvetta sellaisille. Kausi-influenssarokotteiden hyödyistä ollaan montaa eri mieltä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät anna.  Virukset muuntuvat nopeasti ja pitäisi olla melkoinen ennustaja, että osaisi sanoa, että mikä virus kulloinkin alkaa väestössä leviämään. Riskiryhmille ja vanhuksille kausi-influenssarokotteet ovat varmastikin hyvä suoja ja heille niitä voikin suositella. Normaali perusterve jantteri ei flunssaan kupsahda, vaikka toki pitää muistaa, että flunssan jälkitaudit saattavat toisinaan olla hyvinkin vakavia.

Ottaako pääministeri rokotteen?

Tällä hetkellä on muoti-ilmiö, että jokainen vähänkin jossain tyrkyllä oleva henkilö kertoo julkisesti ottavansa koronarokotteen.  Myös pääministeri Marin on julkisuudessa kertonut ottavansa koronapiikin. Tämä on melko lailla ristiriidassa Marinin sikainfluenssarokotteesta kirjoittaman blogitekstin kanssa, jossa hän tiukasti suomii sikainfluenssauhkaa keksityksi ja syyttää lääketeollisuutta sen varjolla tehdystä rahastuksesta rokotusten suhteen.

On toki hienoa, että poliitikon näkemykset eivät ole kiveen hakattuja, vaan mielipiteet voivat muuttua tiedon lisääntyessä. Tämän mittaluokan takinkäännössä toivoisin kuitenkin itse pääministerin tuovan julkisesti esiin ne seikat, jotka ovat saaneet mielipiteen muuttumaan näin radikaalisti. Ihan jo siksikin, ettei kansalaiselle syntyisi vaikutelmaa siitä, että mielipiteen on muuttanut miljardien arvoisen lobbauskoneiston voitelu.

Tarvitaan päätöksiä, ei suosituksia

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että hallituksen johtoviisikosta edes yksi olisi joskus käynyt armeijan. Silloin ehkä tiedostettaisiin, että millaista on nopea ja selkeä päätöksenteko. Kun armeijassa liikkumista jouduttiin tartuntatautien leviämisen estämiseksi rajoittamaan, niin ylemmältä portaalta tuli ilmoitus, että kolmeen viikkoon kukaan varuskunnasta ei poistu lomille. Se oli siinä se. Kyllähän se toki harmitti ja harmitti sekin, ettei menetettyjä lomia korvattu mitenkään. Mutta päätös oli selkeä ja koska poikkeuksia ei ollut, niin se oli myös toimiva. Tartuntaketjujen leviäminen varuskunnasta sen ulkopuolelle saatiin estettyä tehokkaasti.

Nyt näyttää siltä, ettei hallitus uskalla tehdä selkeitä päätöksiä. Päätökset tulevat jälkijunassa ja niissä on niin paljon poikkeuksia, ettei niiden tehosta voi mennä edes takuuseen. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkeminen on aiheuttanut paljon hämminkiä vanhemmissa ja he ovat itse joutuneet tekemään päätöksiä siitä, että vievätkö he lapsensa näihin. Tai vaikkapa rajaliikenne, jossa rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta rajat ylittävä työmatkapendelöinti jatkuu aivan kuten ennekin. Viron kohdalla tosin raja saatiin nyt tältäkin osin kiinni.

Suositukset eivät ole toimineet. Suosituksista huolimatta Lapin hiihtokeskukset täyttyivät viikonloppuna ja kauppakeskuksissa riittää ihmisiä entiseen malliin. Monet ihmiset eivät vielä tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tässäkin mielessä hallituksen olisi otettava käyttöön tiukempi linja, joka kertoo ihmisille sen, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Mikä niiden hiihtokeskusten, viihderavintoloiden ja kauppakeskusten sulkemisessa on niin vaikeaa, kun me näemme selkeästi, että nämä palvelut liikuttavat ihmisiä suosituksista huolimatta..?

Koronan tapainen tartuntatauti on  yhteiskunnan toiminnan kannalta sellainen, että yhteiskunnan toiminnot on kyettävä supistamaan minimiin. Kun katsoin hallituksen listausta kriittisten alojen työntekijöistä, niin näyttäisi siltä, että hallituksella on eri näkemys asiasta. Näin äkkiseltään en keksinyt sellaista työtehtävää, jota hallitus ei olisi listannut kriittiseksi. En oikein ymmärrä, että mihin kriisitilanteessa tarvitsemme vaikkapa nuorisotyötekijää tai miksi julkista liikennettä pitää ajattaa tyhjillään maassa, jossa on lähes kolme miljoonaa yksityisautoa ja näiden tuoma kimppakyytimahdollisuus..? Minun mielestäni kriittiset alat ovat tiivistettynä terveydenhuoltoalan kaikki sektorit, rajavalvonta, yleisen järjestyksen valvonta ja huoltovarmuus, johon kuuluu koko elintarvikeketju tuotannosta kuljetuksien kautta kauppoihin, sekä lääke-, että polttoainekuljetukset.

Talousvaikutuksia toki pelätään ja ne ovatkin todella ikäviä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tästä näyttää nyt olevan erityisen huolissaan punavihreä hallitus, jonka mielestä Suomella on tähän asti ollut varaa roiskia älyttömät määrät rahaa mm. maahanmuuttoon, viherpiiperrykseen ja kehitysapuun kasvattaen samaan aikaan valtionvelkaa.

Ihmishenkiä ei tietenkään pitäisi mitata rahassa, mutta liikenneviraston vuonna 2010 teettämän arvion mukaan yksi ihmishenki olisi tuohon aikaan maksanut himpun vajaat kaksi miljoonaa euroa. Siitä voi ehkä tehdä jonkinlaisia päätelmiä siitä, että mitä toimettomuus mahdollisesti tulisi maksamaan. Ennustaminen tosin on vaikeaa, eikä sitä helpota lainkaan se, että eri arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Brittiläisen Imperial collegen arvio kuolemantapauksista on kymmenkertainen THL:n arvioon nähden, WHO:n arvio taas kaksikymmenkertainen. Lopullista totuutta ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.