Tarvitaan päätöksiä, ei suosituksia

Tarvitaan päätöksiä, ei suosituksia

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että hallituksen johtoviisikosta edes yksi olisi joskus käynyt armeijan. Silloin ehkä tiedostettaisiin, että millaista on nopea ja selkeä päätöksenteko. Kun armeijassa liikkumista jouduttiin tartuntatautien leviämisen estämiseksi rajoittamaan, niin ylemmältä portaalta tuli ilmoitus, että kolmeen viikkoon kukaan varuskunnasta ei poistu lomille. Se oli siinä se. Kyllähän se toki harmitti ja harmitti sekin, ettei menetettyjä lomia korvattu mitenkään. Mutta päätös oli selkeä ja koska poikkeuksia ei ollut, niin se oli myös toimiva. Tartuntaketjujen leviäminen varuskunnasta sen ulkopuolelle saatiin estettyä tehokkaasti.

Nyt näyttää siltä, ettei hallitus uskalla tehdä selkeitä päätöksiä. Päätökset tulevat jälkijunassa ja niissä on niin paljon poikkeuksia, ettei niiden tehosta voi mennä edes takuuseen. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkeminen on aiheuttanut paljon hämminkiä vanhemmissa ja he ovat itse joutuneet tekemään päätöksiä siitä, että vievätkö he lapsensa näihin. Tai vaikkapa rajaliikenne, jossa rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta rajat ylittävä työmatkapendelöinti jatkuu aivan kuten ennekin. Viron kohdalla tosin raja saatiin nyt tältäkin osin kiinni.

Suositukset eivät ole toimineet. Suosituksista huolimatta Lapin hiihtokeskukset täyttyivät viikonloppuna ja kauppakeskuksissa riittää ihmisiä entiseen malliin. Monet ihmiset eivät vielä tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tässäkin mielessä hallituksen olisi otettava käyttöön tiukempi linja, joka kertoo ihmisille sen, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Mikä niiden hiihtokeskusten, viihderavintoloiden ja kauppakeskusten sulkemisessa on niin vaikeaa, kun me näemme selkeästi, että nämä palvelut liikuttavat ihmisiä suosituksista huolimatta..?

Koronan tapainen tartuntatauti on  yhteiskunnan toiminnan kannalta sellainen, että yhteiskunnan toiminnot on kyettävä supistamaan minimiin. Kun katsoin hallituksen listausta kriittisten alojen työntekijöistä, niin näyttäisi siltä, että hallituksella on eri näkemys asiasta. Näin äkkiseltään en keksinyt sellaista työtehtävää, jota hallitus ei olisi listannut kriittiseksi. En oikein ymmärrä, että mihin kriisitilanteessa tarvitsemme vaikkapa nuorisotyötekijää tai miksi julkista liikennettä pitää ajattaa tyhjillään maassa, jossa on lähes kolme miljoonaa yksityisautoa ja näiden tuoma kimppakyytimahdollisuus..? Minun mielestäni kriittiset alat ovat tiivistettynä terveydenhuoltoalan kaikki sektorit, rajavalvonta, yleisen järjestyksen valvonta ja huoltovarmuus, johon kuuluu koko elintarvikeketju tuotannosta kuljetuksien kautta kauppoihin, sekä lääke-, että polttoainekuljetukset.

Talousvaikutuksia toki pelätään ja ne ovatkin todella ikäviä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tästä näyttää nyt olevan erityisen huolissaan punavihreä hallitus, jonka mielestä Suomella on tähän asti ollut varaa roiskia älyttömät määrät rahaa mm. maahanmuuttoon, viherpiiperrykseen ja kehitysapuun kasvattaen samaan aikaan valtionvelkaa.

Ihmishenkiä ei tietenkään pitäisi mitata rahassa, mutta liikenneviraston vuonna 2010 teettämän arvion mukaan yksi ihmishenki olisi tuohon aikaan maksanut himpun vajaat kaksi miljoonaa euroa. Siitä voi ehkä tehdä jonkinlaisia päätelmiä siitä, että mitä toimettomuus mahdollisesti tulisi maksamaan. Ennustaminen tosin on vaikeaa, eikä sitä helpota lainkaan se, että eri arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Brittiläisen Imperial collegen arvio kuolemantapauksista on kymmenkertainen THL:n arvioon nähden, WHO:n arvio taas kaksikymmenkertainen. Lopullista totuutta ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.

kevinservin.fi

Vastaa