fbpx

Archives 2020

Pelasta pörriäinen – tuhoa puisto..?

Mehiläinen.

Tässä taannoin Yle käynnisti kampanjan nimeltään pelasta pörriäinen. En ole asiaan liiemmälti huomiota kiinnittänyt, mutta asia alkoi kiinnostamaan nyt, kun kampanjan verukkeella pyritään tuhoamaan kaupunkikuvallisesti arvokkaita puistoalueita muuttamalla ne hoitamattomiksi niityiksi ja kukkakedoiksi ja jättämällä niihin puita lahoamaan. Esimerkiksi meillä Porvoossa kuudessa puistossa suoritetaan ”valikoivaa nurmenniittoa” ja nurmen niittäminen näyttäisi unohtuneen monessa muussakin paikassa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan kuitenkin suunnitellaan uusia puistoja.

Kävin tiedepuolen keskusteluista hakemassa vähän tietoa asiasta. Siellä tunnistettiin ongelma, pörriäiset ovat todellakin vähentyneet. Sen lisäksi siellä tunnistettiin myös ongelman todelliset syyt, jotka ovat sangen muita kuin puistoalueiden hoito kaupunkiympäristöissä.

Globaalilla tasolla pörriäisten osalta ongelmaksi mainittiin torjunta-aineet, kuten glyfosaatti. Pölyyntymisen osalta taas esiin nousi GMO, eli geenimanipuloitu ruuan tuotanto. GMO-lajikkeet eivät tuuleennu tai pölytä, eikä siitepölyä välttämättä edes synny. Mehiläisten osalta mainittiin esikotelomätä ja varriopunkki, mutta myös todettiin, että mehiläiset ovat sangen huonoja pölyttäjiä.

Kotimaan osalta keskusteluissa nousi pintaan neonikotinoidimyrkyt, joita yleisesti käytetään sekä maataloudessa, että metsänhoidossa tuholaisten ja tuhohyönteisten torjuntaan.  Ainetta verrattiin haitallisuudeltaan jopa meillä nykyisin kiellettyyn DDT:hen. Neonikotinoidimyrkkyjen vaikutus pölyttäjiin on huomattavan suuri.

Osaltaan pölyttäjäkannan romahtamiseen pidettiin syynä maatalouden alasajoa ja pienviljelyn lopettamista. Tästä eivät ole kärsineet pelkästään hyönteiset, vaan myös linnut, esimerkiksi pääskyskanta on puoliintunut pienviljelyn vähentämisen seurauksena.

Pölyttäjäongelman todellinen syy näyttäisi siis olevan torjunta-aineiden käyttö ja maatalouden alas-ajo erityisesti pienviljelyn osalta. Pölyttäjien luonnolliset elinympäristöt ovat siis vähentyneet ja nyt joku on saanut päähänsä, että ne voitaisiin korvata tekemällä kaupunkiympäristössä sijaitsevista puistoista niille elinympäristöjä. Veikkaan, että idea on syntynyt vihreiden keskuudessa, sillä puoluetta äänestävät pääasiassa nuoret kaupunkilaistytöt, jotka eivät käytännössä tiedä mitään luonnosta. Kampanja onkin erityisessä suosiossa nimenomaan vihervasemmistolaisten keskuudessa.

On hyvä muistaa, että luonto toimii siten, että kun toivotuille lajikkeille tehdään mieluisia elinympäristöjä, niin niissä lisääntyvät myös epätoivotut lajit. Kun puistoalue päästetään niityksi, on se oivallinen alusta myös punkkien lisääntymiselle. Punkkien lisääntyminen ihmisen elinympäristössä ei ole hyvä asia. Tai sitten hyttyset. Hyttysten kanssa pärjää aina jotenkin tuolla luonnossa, mutta harvempi niitäkään omalle takapihalleen haluaa.

Koodaribussi Afrikassa

Koodaribussi Afrikassa

Tänään 10.6.2020 silmiini osui artikkeli, jossa Suomen ilmoitetaan kaksinkertaistavan rahoituksensa kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseksi. Juttu on sinänsä surkuhupaisa, että esimerkiksi Afrikassa suurimmalla osalla kansaa ei ole mitä verottaa. Eli taas ollaan kippaamassa suomalaisten veronmaksajien rahaa asiaan, johon ei oikeastaan voida vaikuttaa.

Aihe toi mieleeni jotakuinkin kolme vuotta sitten Afrikassa vaihto-oppilaana toimineen Linnean, joka kirjoitti erinomaisen hyvän blogitekstin kehitysavusta. Kuten arvata saattaa, blogikirjoitus poistui yleisön nähtäviltä lähes saman tien ja Linnea väitti koko kirjoituksen olleen pelkkä vitsi. En tiedä pahoittiko mielensä Aalto-yliopiston väki, konsulaatti, muu koodaribussin porukka vai Afrikassa kehitysapuhankkeiden parissa puuhasteleva erinäinen populaatio mielensä, mutta tekstissä oli niin paljon asiaa, että lainaan siitä tähän parhaimpia paloja.

Linnean kirjoitus alkoi siitä, että hän halusi yllättää opiskelijatoverinsa tarjoamalla heille hieman tavanomaista parempaa pääsiäisruokaa. Tämä tapahtui otsalamppujen valossa, sillä sähkökatkot ovat maassa jatkuva riesa. Myös puuttuvien astioiden osalta jouduttiin käyttämään kekseliäisyyttä.

Viikonloppuna hän sitten kertoi päätyneensä konsulaatin työntekijöiden kanssa samoihin juhliin, joissa hänelle avautui ymmärrys suomalaisen kehitysavun toimimattomuudesta.

Kuinkas ollakaan, paikalla sattui juuri tuolloin olemaan lähetystötyöntekijöiden lisäksi myös Suomi100-vuotisjuhlallisuuksiin kuuluvan koodaribussin väkeä.

Parissa tunnissa tuskin koodareita syntyisi Suomessakaan, saati sitten maissa, joissa osa ihmisistä ei ole ikinä tietokonetta nähneetkään.

Linnea on siinä mielessä hyvin poikkeuksellinen tapaus ollakseen suomalaisena Afrikassa, että demoralisaatio ei ole vaikuttanut häneen ja hän kykenee itsenäiseen ajatteluun ja kyseenalaistamaan asioita. Hän ei ymmärrä, että mitä järkeä on käyttää 180 000 euroa tähän projektiin.

Tekstissään Linnea tuo esiin sen, että kehitysavun parissa puuhastelevilta ihmisiltä puuttuu usein kokemus siitä paikallisesta oikeasta elämästä.

Linnean mielestä ensimmäinen perusongelma Suomalaisessa kehitysavussa oli se, että kehitysmaihin tuotiin asiantuntijoita, joilla ei kuitenkaan ollut asiantuntemusta siihen, mihin sitä olisi tarvittu.

Järjestötasolla kehitystyö on pysähtynyt saman tien ulkomailta tulevan kehitysavun loppumiseen, sillä rahaa ei projekteihin voi paikallisilta kerätä niiden jatkamiseksi, sillä sitä ei suurimmalla osalla väestöä ole juuri lainkaan. Tässä kontektissa ihmettelen, että keneltä demarit aikovat veroa kantaa, kun ei suurimmalla osalla kertakaikkiaan ole rahaa.

Lopuksi Linnea tuo esiin nykytilanteen, jossa kehitysapu valuu lähes kokonaan maan korruptoituneiden poliitikoiden hulppeaan elämään. Tämä on sitä kehitysapua, johon suomalainen vihervasemmisto haluaa pumpata suomalaisten veromarkkoja heikentääkseen Suomen taloutta.

Linnean mielestä Suomen pitäisi tuoda Afrikkaan terveydenhuollon osaamista.

Linnean mielestä koodaribussiin sijoitettu 180 000 euroa olisi kannattanut sijoittaa vaikkapa aseptiikan kehittämiseen, hygieniatason kohottamisella säästettäisiin paljon ihmishenkiä. Huono hygienia onkin yksi maanosan suurimmista kuolleisuuden aiheuttajista.

Myös luovuuden kehittäminen elannon hankkimiseksi olisi Linnean mielestä ollut parempi sijoituskohde tuolle 180 000 euroa maksaneelle koodaribussihankkeelle.

Ketään ei varmasti yllätä, että persut ovat kehitysyhteistyövaroilla elelevän väen vihollinen jopa Afrikassa asti.

Linnea ei kuitenkaan solvaamistaan purematta niellyt.

Mielestäni näyttää siltä, että Linnean mielestä kehitysapua vaivaisi myös paha asenneongelma.

Valitettavasti koodaribussin kaltaiset kalliit ja tehottomat projektit näyttäisivät olevan kehitysavun tulevaisuus. Linnean mielestä kehitysapu voitaisiin suunnata myös todellisiin ongelmiin.

En tunne Linneaa henkilökohtaisesti, mutta pidän asenteesta, joka hänellä oli tuolloin kolme vuotta sitten. Että voisi ymmärtää ihmisten elämää ulkomailla, on kyettävä asettumaan siihen samaan kontekstiin, jossa nämä ihmiset itse elävät. Vain tällöin voi kyetä käsittämään sen, että mitä nämä ihmiset todellisuudessa tarvitsevat.

Loppuun vielä totean, että olen lyhentänyt alkuperäistä tekstiä, toki vain hyvin vähän, sillä teksti oli niin täynnä asiaa, ettei leikattavaa paljoa löytynyt. Omat kommenttini koskien tekstiä ovat omia tulkintojani, eivätkä välttämättä edusta sitä näkemystä, jota Linnea on tekstillään hakenut. Toisaalta sillä ei liene enää niin väliä, sillä alkuperäinen teksti on ollut poissa verkosta jo kolmisen vuotta, enkä minä aio outata alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä.

Tarvitaan päätöksiä, ei suosituksia

Olisi tietenkin ollut toivottavaa, että hallituksen johtoviisikosta edes yksi olisi joskus käynyt armeijan. Silloin ehkä tiedostettaisiin, että millaista on nopea ja selkeä päätöksenteko. Kun armeijassa liikkumista jouduttiin tartuntatautien leviämisen estämiseksi rajoittamaan, niin ylemmältä portaalta tuli ilmoitus, että kolmeen viikkoon kukaan varuskunnasta ei poistu lomille. Se oli siinä se. Kyllähän se toki harmitti ja harmitti sekin, ettei menetettyjä lomia korvattu mitenkään. Mutta päätös oli selkeä ja koska poikkeuksia ei ollut, niin se oli myös toimiva. Tartuntaketjujen leviäminen varuskunnasta sen ulkopuolelle saatiin estettyä tehokkaasti.

Nyt näyttää siltä, ettei hallitus uskalla tehdä selkeitä päätöksiä. Päätökset tulevat jälkijunassa ja niissä on niin paljon poikkeuksia, ettei niiden tehosta voi mennä edes takuuseen. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sulkeminen on aiheuttanut paljon hämminkiä vanhemmissa ja he ovat itse joutuneet tekemään päätöksiä siitä, että vievätkö he lapsensa näihin. Tai vaikkapa rajaliikenne, jossa rajat ovat periaatteessa kiinni, mutta rajat ylittävä työmatkapendelöinti jatkuu aivan kuten ennekin. Viron kohdalla tosin raja saatiin nyt tältäkin osin kiinni.

Suositukset eivät ole toimineet. Suosituksista huolimatta Lapin hiihtokeskukset täyttyivät viikonloppuna ja kauppakeskuksissa riittää ihmisiä entiseen malliin. Monet ihmiset eivät vielä tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Tässäkin mielessä hallituksen olisi otettava käyttöön tiukempi linja, joka kertoo ihmisille sen, että nyt ollaan oikeasti tosissaan. Mikä niiden hiihtokeskusten, viihderavintoloiden ja kauppakeskusten sulkemisessa on niin vaikeaa, kun me näemme selkeästi, että nämä palvelut liikuttavat ihmisiä suosituksista huolimatta..?

Koronan tapainen tartuntatauti on  yhteiskunnan toiminnan kannalta sellainen, että yhteiskunnan toiminnot on kyettävä supistamaan minimiin. Kun katsoin hallituksen listausta kriittisten alojen työntekijöistä, niin näyttäisi siltä, että hallituksella on eri näkemys asiasta. Näin äkkiseltään en keksinyt sellaista työtehtävää, jota hallitus ei olisi listannut kriittiseksi. En oikein ymmärrä, että mihin kriisitilanteessa tarvitsemme vaikkapa nuorisotyötekijää tai miksi julkista liikennettä pitää ajattaa tyhjillään maassa, jossa on lähes kolme miljoonaa yksityisautoa ja näiden tuoma kimppakyytimahdollisuus..? Minun mielestäni kriittiset alat ovat tiivistettynä terveydenhuoltoalan kaikki sektorit, rajavalvonta, yleisen järjestyksen valvonta ja huoltovarmuus, johon kuuluu koko elintarvikeketju tuotannosta kuljetuksien kautta kauppoihin, sekä lääke-, että polttoainekuljetukset.

Talousvaikutuksia toki pelätään ja ne ovatkin todella ikäviä. Tuntuu kuitenkin oudolta, että tästä näyttää nyt olevan erityisen huolissaan punavihreä hallitus, jonka mielestä Suomella on tähän asti ollut varaa roiskia älyttömät määrät rahaa mm. maahanmuuttoon, viherpiiperrykseen ja kehitysapuun kasvattaen samaan aikaan valtionvelkaa.

Ihmishenkiä ei tietenkään pitäisi mitata rahassa, mutta liikenneviraston vuonna 2010 teettämän arvion mukaan yksi ihmishenki olisi tuohon aikaan maksanut himpun vajaat kaksi miljoonaa euroa. Siitä voi ehkä tehdä jonkinlaisia päätelmiä siitä, että mitä toimettomuus mahdollisesti tulisi maksamaan. Ennustaminen tosin on vaikeaa, eikä sitä helpota lainkaan se, että eri arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Brittiläisen Imperial collegen arvio kuolemantapauksista on kymmenkertainen THL:n arvioon nähden, WHO:n arvio taas kaksikymmenkertainen. Lopullista totuutta ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.

Korona vaatii hallitusta toimimaan

Korona-viruksen edetessä seuraan mielenkiinnolla, että löytyykö pääministeri Sanna Marinista todellista johtajuutta vai jääneekö hän historiaan pääministerinä, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäi Vogue-lehden kannessa poseeraaminen. Koronaa koskien mitään päätöksiä ei ole saatu aikaiseksi lukuunottamatta yli 500 henkilön yleisötilaisuuksien kieltämistä. Pääministerin mukaan päätökset kuuluvat THL:lle, THL taas sanoo päätösvastuun kuuluvan hallitukselle. Ongelma näyttää olevan se, ettei kukaan uskalla kantaa vastuuta päätöksistä, joiden seuraukset eivät luonnollisestikaan ole tarpeellisuudestaan huolimatta kansakunnan kannalta mieluisia.

Oleellista olisi kuitenkin nopea toiminta, alkuvaiheen toimilla on suuri merkitys epidemian hidastamisessa. Koulujen ja päiväkotien sulkeminen olisi tällä hetkellä se tärkein asia. Tämä toki voidaan tehdä jokaisessa kunnassa erikseen, mutta on muistettava, että nämä ovat paikallispoliitikoille erittäin isoja ja vaikeita päätöksiä. Valtakunnallinen päätös ja sen tuoma yhtenäinen linja olisi taudin leviämisen kannalta kaikkein paras vaihtoehto.

Myös kaikki yhteiskunnan kannalta ei-kriittiset kuntien ja valtion toiminnot pitäisi ajaa alas tai siirtää verkon kautta toimiviksi. Näillä tarkoitan kirjastoja, uimahalleja, urheilupaikkoja, mutta myös erilaisia virastoja. Esimerkiksi Kelan toiminnoista hyvin suuri osa voidaan hoitaa verkossa tai etänä puhelimen välityksellä, joten toimipisteiden toimintaa voitaisiin supistaa huomattavasti.

Yhä useammat Euroopan maat ovat laittaneet rajansa kiinni ja näin pitäisi toimia myös meillä, että kykenemme ehkäisemään uuden tautikannan saapumista ulkomailta. Muutoin käy helposti niin, että edellä mainitsemani isot toimet jäävät helposti hyödyttämiksi. Rajojen sulkeminen on täysin mahdollista, vaikka hallituksemme sisäministerin suulla väittääkin muuta. Tähän antaa mahdollisuuden valmiuslaki, mutta ellei siihen haluta siirtyä, niin asia on mahdollista toteuttaa myös Schengen-sopimuksen kautta.

Antti Rinne on tänään 14.3.2020 ehdottanut hallituksen budjetista löytyvän hätämiljardin käyttöönottoa korona-viruksen talousvaikutuksien lieventämiseksi. Tämä on hyvä ehdotus, mutta uskon sen olevan riittämätön. Minun näkemykseni mukaan nyt olisi oikea hetki luopua sekä kehitysavusta että ilmastorahastoista ja suunata nuo varat epidemiasta kärsivien tahojen tukemiseen, että talous saataisiin mahdollisimman nopeasti jaloilleen ilman että syntyy pysyviä pitkäaikaisvaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä talousvaikutukset tulevat olemaan erittäin merkittäviä huolimatta siitä, että seisooko hallitus tumput suorina vai ryhtyykö se toimiin kansalaistensa suojaamiseksi. Pelkään pahoin, että vaikutukset tulevat olemaan rajuja myös pitkällä aikavälillä, sillä talous notkahtaa globaalisti ja vientiteollisuus on kuitenkin meidän taloutemme kivijalka.

Mutta nyt ei ole aika maalailla piruja seinille, vaan on aika toimia. Kansalaiset ovat toimineet esimerkillisesti, siitä iso kiitos. Myös yritykset ovat toteuttaneet rajuja toimia epidemian hidastamiseksi senkin uhalla, että se on tarkoittanut heille mittavia taloudellisia menetyksiä. Vielä pitäisi saada hallitus toimintakykyiseksi, jonkun täytyy osata ottaa vastuu yhteiskunnallisten toimien toteuttamisesta. Tähän mennessä on kuultu lähinnä vain ongelman vähättelyä, vaikka tällaisen kriisin kohdatessa pitäisi kuulla kansakuntaa yhdistävää ja ihmisille toivoa luovaa puhetta, jossa tehtäisiin hyvin selväksi se, että hyvällä yhteishengellä me selviämme tästä.