fbpx

Autoilijan asialla

Ammattikuljettajana saan paljon palautetta polttoaineen hinnasta. Moni varmasti muistaa vielä vuoden takaisen ajan, jolloin bensan keskihinta pyöri siinä 1,5 euron korvilla. Sittemmin se nousi lähes 2,5 euron keskihintaan. Nykyinen hallitus alensi sekoitevelvoitetta 13,5 prosenttiin, mutta keskihinta jäi edelleen sinne kahden euron luokkaan. Valitettavasti alennus oli väliaikainen ja sekoitevelvoitteen on tarkoitus nousta vuoden 2024 alussa. Se on estettävä, sillä se nostaisi pumppuhintaa jopa 50 sentillä.

Polttoaineen hintaan vaikuttaa merkittävästi kaksi asiaa, polttoaineveron suuruus ja sekoitevelvoitteen määrä. Polttoaineveron suhteen on huomioitava, että se tuotti vuonna 2021 lähes 3000 miljoonaa euroa valtion kassaan. Tänä päivänä vielä huomattavasti enemmän. Asiasta ongelmallisen tekee se, että tämä raha pitäisi löytää jostain muualta. Tästä syystä en usko, että kovin suuria polttoaineveron alennuksia on mahdollista toteuttaa.

Sen sijaan sekoitevelvoite on täysin ylimääräinen iso kustannustekijä autoilijoille. Se nostaa polttoaineen hintaa reippaasti, sillä biopolttoaineen valmistaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden jalostaminen. Mikäli sekoitevelvoitetta lasketaan, laskee polttoaineen hinta. Huomionarvoista on kuitenkin se, että samalla valtion verotulot lisääntyvät, sillä biopolttoaineiden verotus on kevyempää. Sekoitevelvoitteen laskemisesta hyötyy siis sekä kuluttaja, että valtio ja siksi sekoitevelvoite pitäisi mielestäni poistaa kokonaan.

Dieselin hintakehitys on myös ollut nouseva ja tänä päivänä se maksaa enemmän kuin bensa. Tästä syystä minulta on usein kysytty, että eikö dieselin käyttövoimaveroa voitaisi poistaa, kun ei siitä verosta näytä olevan mitään hyötyä. Dieselin käyttövoimavero kuitenkin ohjautuu polttoaineen hintaan ja dieselin litrahinta olisi noin 17 senttiä kalliimpi ilman veroa. Tämä ei tuota ongelmaa noin 20 tuhatta kilometriä vuodessa ajavalle yksityisautoilijalle, mutta olisi musertava ongelma ammattiliikenteelle. Tämä ammattiliikenteelle koituva ongelma voitaisiin kuitenkin kuitata ottamalla käyttöön ammattidiesel.

Ammattidieselissä kyse on siitä, että maksettua polttoaineveroa palautettaisiin jälkikäteen yrityksille, jotka harjoittavat kuljetustoimintaa. Monet kuljetusyritykset tuskailevat jo nykyistenkin dieselin hintojen kanssa, joten dieselin käyttövoimaveroa ei voida poistaa ilman ammattidieselin käyttöönottamista. Ammattidieselin käyttöönottaminen vaikuttaisi yleiseen hintatasoon joka sektorilla, sillä lähes jokainen tuote on jossain vaiheessa matkannut kumipyörien päällä. Suomessa noin 90 prosenttia kaikista kuljetuista tavaratonneista siirretään kumipyöräliikenteessä. Ammattiliikenteen osalta ei pidä unohtaa sitä, että myös bussiliikenne on merkittävä ammattidieselistä hyötyvä ala.

Polttoaineen hinnan lisäksi tiestön kunto on huolestuttanut niin yksityis- kuin ammattiautoilijoita. Erityisesti pienemmillä teillä ”pikiukot” ovat tuttu näky lapioimassa asfalttia tiehen syntyneisiin reikiin. Päätiet on saatu pidettyä jonkinlaisessa kunnossa, mutta pienemmät tiet ovat järkyttävässä kunnossa. Oman erityisen huolen aiheuttaa heikentynyt talvikunnossapito, joka tuottaa ongelmia etenkin raskaalle liikenteelle. Välillä on ollut jopa niin liukasta, että pelastuslaitos on joutunut kiinnittämään liinoilla ajoneuvojaan lähialueen puustoon estääkseen niiden luisumisen ojaan saapuessaan onnettomuuspaikalle.  Tiet ovat yhä useammin jopa hengenvaarallisessa kunnossa. Tienpitoon täytyy saada reippaasti lisää rahaa sekä tiestön kuntoon saattamiseksi, että talvikunnossapidon parantamiseksi.

Tällä hetkellä valtio kerää liikenteestä verotuloja yhteensä noin 8000 miljoonaa euroa. Tästä summasta vain noin 1000 miljoonaa käytetään tienpitoon. Tiestön korjausvelka on noin 1600 miljoonaa. Tienpidon määräraha on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla jo 15 vuotta, vaikka yhteiskunnan muut kustannukset ovat nousseet. Tähän tarvitaan muutos. Tienpitoon on ohjattava lisää rahaa sekä tiestön kunnostukseen, että talvihoidon laadun parantamiseen.

Mikäli minä tulen valituksi eduskuntaan, lupaan tehdä kaikkeni sen eteen, että tulevat polttoaineen hinnankorotukset estetään ja mahdollisesti pumppuhintoja saataisiin jopa laskemaan. Lupaan tehdä kaikkeni ammattidieselin käyttöön saamiseksi ja pyrkiä edistämään dieselveron poistamista. Pyrin myös tekemään kaikkeni sen eteen, että tiestön kunnostukseen ja talvikunnossapitoon saataisiin lisää varoja. Minua voit äänestää koko Uudenmaan alueella numerolla 345.

Naisen euro on samanarvoinen

Työskentelen kuljetusalalla, jossa naiset tienaavat täsmälleen saman kuin miehet.

Tutustuessani eri ehdokkaiden vaalikonevastauksiin törmään usein sitkeässä elävään väitteeseen, että naisen euro olisi vain 84% miehen eurosta. Omasta mielestäni näin ei ole.

Työskentelen itse kuljetusalalla, joka mielletään duunarialaksi. Jokainen nainen, jonka alalta tunnen, tienaa täsmälleen sen saman kuin miehetkin. Omaan laajan kokemuksen myös muilta duunarivaltaisilta aloilta, kuten rakennusalalta ja kyllä niissäkin palkkaus on näyttänyt olevan tasa-arvoista.

Missä ne erot sitten näkyvät, jos eivät duunarialoilla..? Erot näkyvät lähinnä akateemisen koulutuksen saaneissa johtotason työntekijöissä, joiden palkkaus muodostuu pitkälti muista asioista kuin työehtosopimuksen määrittelemistä minimisummista. Näillä aloilla mm. aikaisemmalla työkokemuksella ja työhön sidonnaisuudella voi olla suurikin palkkaeroa kasvattava merkitys.

Fysiologisista syistä synnyttäminen ja sen vaatimat poissaolot jäävät aina naisen kontolle. Tänä päivänä perheillä on melko laaja oikeus päättää vanhempainvapaiden ja hoitovapaiden muodostumisesta, mutta on edelleen hyvin tavallista, että näitä vapaita hyödyntävät naiset. Näin ollen laskettaessa työkokemusta vuosissa muodostuu ero usein miehen eduksi työntekijöiden ollessa samanikäisiä.

Työhön sidonnaisuudessa miehet ovat usein valmiimpia käyttämään enemmän vapaa-aikaansa istuakseen puuduttavissa palavereissa kelmusämpylöitä mutustelemassa. Naiset taas usein haluavat viettää vapaa-aikansa perheen parissa tai heitä kutsuvat kotityöt, mutta valmius ylitöihin ei niin usein ole ensimmäisellä sijalla prioriteeteissä. Työnantaja kuitenkin usein huomioi palkkauksessa ne henkilöt, jotka ovat valmiimpia joustamaan ylitöiden osalta.

Olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole naisen ja miehen ero palkkauksessa, vaan ero henkilöiden henkilökohtaisissa eroavaisuuksissa, jotka esimerkiksi edellä mainitsemistani syistä heijastuvat tilastoihin siten, että niistä on nähtävissä eroavaisuuksia myös sukupuolten välillä. Kyseessä on siis tilastoharha, jota tietyt tahot ovat alkaneet rummuttamaan absoluuttisena totuutena.

Kevin Servin, eduskuntavaaliehdokas 2019, Uudenmaan vaalipiiri