Archives toukokuu 2019

Ajatuksia Porvoon liikennesuunnittelusta

Sønder Boulevard
Kuva Köpiksestä Tanskasta. Sønder Boulevardille mahtuvat niin autot, pyörät kuin ihmisetkin.

Kaupunkikehityslautakunta käsittelee Porvoon kaupungin liikennekokeiluja 7.5.2019. Kerron tässä muutamia ajatuksiani siihen liittyen. Suunnitelmaan voi tutustua osoitteessa:

 http://porvoo01.oncloudos.com/kokous/201910946-5-1.PDF?fbclid=IwAR2mQRkEgEYA2vHNkIXFXZkubyUTegifXiN4L7qlkl18dh0Z76E_nTphKZY

Ensimmäisenä huomiona on se, että koko liikennekokeilusuunnitelma näyttäisi pohjautuvan polkupyöräilyn edistämisen ympärille. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä YK:n punavihreät kestävän kehityksen agendat kehottavat muuttamaan ihmisten liikennöimistottumuksia. Valtakunnan tasolla eduskuntaryhmien välinen ilmastotyöryhmä ILMO45 kiteytti asian seuraavasti:

”Kestävien liikkumispalvelujen kehittäminen
Muun muassa joukkoliikennettä ja erilaisia liikkumispaketteja kehitetään. Lisäksi toteutetaan kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Päästövähennys syntyy liikkumisen siirtymästä, johon ohjataan muilla keinoilla (mm. tiemaksut, polttoainevero). Kustannusarvio 460 miljoonaa euroa/vuosi.”

Joukkoliikenteen kehittämisen osalta olemme hieman voimattomia, ratahankkeet jumittavat edelleen rahan puutteessa, linja-autoliikenteen suhteen vuoroja joudutaan lopettamaan kannattamattomina. Paikallisliikenne tämän kokoisessa kaupungissa ei kustannusten takia voi olla kovinkaan kattavaa. Mielenkiintoisia kokeiluja, kuten kyläkyyti, on kuitenkin meneillään.

Pyöräilyn suhteen olemme melkoisesti jäljessä maailman metropoleja, sillä niistä poiketen meillä on täällä suurimman osan vuodesta sellaiset kelit, ettei polkupyörän selkään nouseminen moniakaan kovasti houkuttele. Itsekin pyöräilen ainoastaan kesäisin. On myös muistettava, että Porvoon noin 50 tuhannesta asukkaasta noin 8 tuhatta asuu haja-asutusalueilla ja oman auton käyttö on pakollista monille taajama-alueilla asuvillekin. Tämä huomioiden keskusta-aluetta olisi mielestäni kehitettävä siten, että se on myös autolla hyvin saavutettavissa. Parkkipaikkoja tulee olla riittävästi järkevällä etäisyydellä.

Yleisenä haaveena kaupunkisuunnittelussa tuntuu olevan kävelykeskusta. Sen puolestapuhujat usein vetoavat ulkomaisiin tutkimuksiin ja hienoihin havainnekuviin, joissa iso määrä ihmisiä patsastelee päämäärättömästi – aina kesäkelissä. Esimerkkejä revitään toki Suomestakin, vaikkapa nyt Oulun Rotuaari ja Jyväskylän kävelykatu. Oulu on väkiluvultaan neljä kertaa isompi kuin Porvoo, Jyväskylä kolme kertaa isompi. Kummatkin ovat yliopistokaupunkeja ja maakuntansa keskuksia. Niissä on toimivat joukkoliikenneyhteydet mukaan lukien toimivat juna- ja lentoyhteydet. Jyväskylässä on toimiva matkakeskus, joka yhdistää juna, linja-auto- ja taksiliikenteen samaan solmukohtaan, keskustaan. Ouluun sellainen on tulossa. Puhutaan siis aivan eri luokan kaupungeista. Porvoo ei ole juurikaan edes pyrkinyt profiloitumaan oman alueensa keskukseksi, vaikka potentiaalia olisi saattanut siihen ollakin.

Kokeilussa haluttaisiin sulkea Kirkkokatu Rihkamakadun ja Papinkadun väliseltä osuudelta. Aikaisemmin on tiettyjen tahojen toimesta puhuttu vuosia autoliikenteen kieltämisestä koko Kirkkokadulta ja kun tämä ei ole saanut tuulta purjeisiin, niin ilmeisesti nyt on keksitty, että jo pienen pätkän sulkeminen torppaa autoliikennettä tehokkaasti. Onko tällaiseen tarvetta..? Käsitykseni mukaan mielipiteet vaihtelevat melkoisesti.   Itse en näe mitään tarvetta kyseisen kadun liikenteen rajoittamiselle. Sitä paitsi autoliikenteen ohjaaminen kiertoteitä pitkin ei ole kovinkaan ilmastoystävällistä toimintaa.

Toinen suljettava kadunpätkä olisi Piispankatu Lundinkadun ja Mannerheiminkadun välillä. Tätä perustellaan lisätilan varaamisella pyöräilijöille. Tämä on kuitenkin pelkkää kiusantekoa autoilijoille, pätkällä kun saavat kuitenkin liikennöidä sekä bussit, että Lundin parkkihallista ulos tulevat autot. Eli mitään kävelykadun etuja ei siis olisi saavutettavissa. Kokeilussa tilaa voitaisiin kai pyöräilijöille raivata ilman läpiajokieltoakin.

Yksi hieman erikoinen kokeilu on Mannerheiminkadun sillan yhden ajokaistan varaaminen pyöräilijöille. Sitä perustellaan sillä, että usein ainoastaan kaupungin läpi menevä vasen kaista on ruuhkautunut. Runeberginkadulle kääntyvällä oikealla kaistalla liikenne on sen verran vähäisempää, ettei ruuhkaa juurikaan ole. Bussiliikenteen sujuvuudesta ollaan niin huolissaan, että Maunu Eerikinkadun kohdalta kaupunkiin päin menevistä kaistoista toinen haluttaisiin muuttaa bussikaistaksi, vaikkei busseilla kyseisellä osuudella ole ollut minkäänlaisia liikennöimisvaikeuksia. Ruuhka-aikoina osa busseista on näyttänyt menevän siltaa pitkin letkan ohi oikeata kaistaa ja siirtynyt vasemman kaistan autojonoon vasta liikennevalojen läheisyydessä. Tämä mahdollisuus poistuu, mikäli sillalta poistetaan oikea kaista kokonaisuudessaan. Siinä ei paljoa tämän kokoluokan kaupungissa täysin turha bussikaista juurikaan auta. Eräs huomionarvoinen seikka ovat hälytysajoneuvot. Kuinka hälytysajoneuvojen on ajateltu ylittävän sillan, mikäli kummallakin kaistalla seisoo autojono ja kolmas kaista on erotettu aidoin polkupyöräliikenteelle..?

Jokikadun osalta polkupyöräilijät haluttaisiin siirtää autoilijoiden sekaan. Ihmispaljouden kannalta se ehkä voisikin olla hyvä asia, mikäli se saataisiin turvallisesti toteutetuksi. Myös Jokikadun väistämisvelvollisuuksia haluttaisiin muuttaa siten, että väistämisvelvollisuus olisi Lundinkadulta ja Raatihuoneenkadulta Jokikadulle saapuvilla. Nykyisellään väistämisvelvollisuus on mielestäni ympäristöön nähden epälooginen, joten muutos voisi olla hyvä, toki nämä risteykset toimisivat vallan mainiosti tasa-arvoisinakin.

Kaupunkipyörät ovat ihan hyvä idea, olemme turistikaupunki ja turistikaupungissa sellaisia pitäisi ollakin. Pidän hyvänä myös pyörätelineitä bussikatoksien yhteydessä, monissa kunnissa sellaiset ovat olleet kovassa käytössä. Muutoin suhtaudun kyllä varauksella suunnitelmiin, joissa tarkoituksena on edistää pelkästään yhden liikenneryhmän liikennöintiä. Autoilla ajetaan keskustoissa hiljaa ja varovaisesti, joten en ymmärrä, että miksi polkupyörälläkään pitäisi päästä keskustoissa etenemään tuhatta ja sataa.  Pikabaanat voisivat sijaita keskustan ulkopuolella. On myös muistettava, että liian suuret satsaukset pyöräilyn edistämiseen voivat olla turhia. Esimerkiksi Helsingissä tänä talvena lumet harjattiin pois pyöräväyliltä kokonaan ennen kuin katuja oli edes aurattu. Silti pyöräilijöitä ei vain juurikaan näkynyt. Mielestäni kaupunkiympäristöä tulisi kehittää siten, että siellä mahtuvat sulassa sovussa liikennöimään kaikki ryhmät, niin autoilijat, polkupyöräilijät, jalankulkijat kuin liikuntarajoitteisetkin.